15.4.2018

Lahnapihvejä ja särjenselyksiä

Kylmästä vedestä nostettu särki ei todellakaan ole roskakala, eikä muuten lahnakaan. Lahnapihvi vaatii pientä vaivannäköä, mutta kannattaa. Särjen käsittelyn olen joskus muinoin opettanut, mutta otetaas nyt uusiksi, kun sitä kyseltiin. Sitä paistsi särjen syöminen on ympäristöteko!


Lahnapihvit

Lahna
Kermaa
Korppujauhoja
Kananmuna
Kevätsipulia
Tilliä
Valkopippuria
Suolaa
Voita paistamiseen

Määrissä voi käyttää luovuutta, turha mittailla, antaa mennä vaan. Lahnan voi myös laittaa fileeksi ja heittää lihamyllyyn, mutta tällä kertaa valmistin näin: Keitä perattu ja suomustettu lahna pikaisesti, siivoa sen jälkeen ruodoista. Yhdistä aineet ja vaivaa taikinaksi. Paista pieni koepala, tarkista maut. Muotoile kostutetuin käsin pihveiksi ja paista reilussa rasvassa.


Paneroidut särjenselykset

Särkifileitä
Vehnäjauhoja
Kananmunaa
Ihan pieneksi murustettua hapankorppua
Suolaa
Valkopippuria

Kääntele särkifileet vehnäjauhoissa, kanamunassa ja hapankorpuissa. Paista pannulla voissa.


6.4.2018

Viikonlopun punaviinivinkit


Ei viinimakuni kai ihan hanurista ole, koska joukossa vilahteli tuttujani. Vuoden viinit -kisan voittajat nimittäin julistettiin jokin aika sitten. Nostetaan sieltä halvemmista pari lemppariani, molemmat ovat luomuviinejä.

Villa Valentina Sangiovese Organic 2017 -luomupunaviini (12,40 e)

Nappasi Vuoden punaviini 2018 -tittelin. Alkon luonnehdinta: keskitäyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, mansikkainen, karhunvatukkainen, vaniljainen. Jos suunnittelet juustoilua, tässä on ihan ylivoimainen valinta läpi paletin. Hennosti enemmän sokeria kuin viineissä, joiden kanssa useimmiten käyskentelen.

Laudum Nature Barrica Monastrell Petit Verdot 2015 (8,98€)


Kultaa sarjassa Euroopan punaviinit, hinta alle 12 euroa. Luottoystäväni, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Alkon mielestä keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karpaloinen, mausteinen, kevyen tamminen. Omasta mielestäni lojaali, hyvä kuuntelija, rehellinen, valloittava. Mediumiksi paistettujen lihojen tai kovien juustojen kanssa, myös hyvä yleisviini ja omasta mielestäni ennen kaikkea juuri sitä.

1.4.2018

Sitruuna-rosmariinirisottoa, valkosipulista voisulaa ja paistettua parsaa

Kun kevät tekee tuloaan, alan levottomasti tähyillä parsojen suuntaan. Myös suu alkaa makustella risottomaisesti. Ruokaani sisältyy yhä enemmän keltaista, vihreää ja raikasta. Nautin sitruunoista kuin lapsi ensilumesta. Annan pienen hedelmälihanpalan sulaa kielelleni kuin lumihiutaleen. Olen hetken onnellinen. Hakeudun yrttien seuraan. Seuraan niiden vastustamatonta tuoksua ja maistelen lehdykän sieltä täältä. Myös maa alkaa versoa. Villejä vihanneksia. Kevät.

Hän oli nimittäin Pekka Pouta, joka juuri lupasi, että terminen kevät alkaa tällä viikolla. Vuorokauden keskilämpö pysyy 0 °C:n ja 10 °C:n välillä. STD:n Polkkapossulla teettämän kyselyn mukaan Pekka Poudan uskottavuus on hyvissä kantimissa. Kyselyyn vastanneista 89%:a oli sitä mieltä, että Pouta tietää vähintäänkin todella hyvin, mitä tulevalla viikolla tapahtuu.

En tuo esiin samassa kyselyssä ilmenneitä sote-uudistajien vastaavia lukuja. Todettakoon kuitenkin sen verran, että mikäli risoton alkuvaiheessa onnistuu riisin polttamaan pohjaan, niin pitkällä tähtäimellä halvempaa on aloittaa alusta, kuin viedä projekti loppuun hinnalla millä hyvänsä.


Ja mikäs risoton valmistamisessa olikaan tärkeää:

  • Valitse oikea riisi
  • Avaa riisien solukot ja anna viinin imeytyä
  • Lisää nestettä rauhallisella lämmöllä hiljalleen
  • Pyörittele puuhaarukalla- tai lastalla
  • Jätä riisi napakaksi
  • Unohda kermat ja mascarponet, muista voi ja parmesaani
  • Lopputulos on löysähkö, eikä se odottele syöjää
  • Turussa Mami-ravintolassa osataan risotto lähes yhtä hyvin


Sitruuna-rosmariinirisottoa, valkosipulista voisulaa ja paistettua parsaa 

4 dl risottoriisiä (esim. arborio)
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
3 dl valkoviiniä
8-9 dl kasvislientä
iso knölli voita
0,75 dl raastettua parmesaania
1 pienen sitruunan kuori (keltaista osaa raastettuna) ja mehut
mustapippuria
tuoretta rosmariinia

iso knölli voita
1 valkosipulinkynsi
muutama varsi parsaa


1. Pilko salotit ja valkosipulinkynsi, kuullota öljyssä kattilassa. Lisää riisi ja kuullota, niin että riisit saavat läpikuultavan kiillon.

2. Poksauta riisit valkoviinillä: lisää viini ja anna riisin imeä viinin maut itseensä. Suorita valkoviinille laadunvalvontaa.

3. Ala lisäillä hiljalleen kuumaa kasvislientä. Kauhallinen kerrallaan ja kun käy vähiin, uusi kauhallinen. Sekoittele lähes koko ajan puulastalla tai -haarukalla, älä anna riisin seistä.

4. Maistele välillä, riisi saa jäädä hieman napakaksi. Lisää voi, parmesaani, sitruunan kuori, sitruunan mehu, mustapippuri ja hienonnettuja rosmariinin lehtiä (maun mukaan, maistele)

5. Käsittele ohuet parsat. Katkaise siitä, mistä parsa itse haluaa katketa. Kuori kevyesti. Paista pannulla öljyssä muutama minuutti, tavoitteena tässäkin napakka kasvi. Mausta suolahiutaleilla.

6. Valmista valkosipulinen voisula samalla, kun teet parsat. Voiknölli mikroon ja pilkottu valkosipulinkynsi sen jälkeen sulaan uimaan.

7. Ota puuromaista, siis vielä hiukan löysää risottoa lautaselle ja aseta päälle muutama parsa. Kaada vielä parsoille valkosipulista voisulaa.

8. Kaada seuraksi hyvää Rieslingiä (valkoviiniä) tai vehnäolutta.


30.3.2018

Silakka-munakoisohampurilainen (vahva suositus)

Hampurilaismies Herlevi saa nyt pussata pyllyäni, sillä söin äsken yhden parhaista hampurilaisista ikinä. Vaatimattomuus kaunistaa. Ai missäkö se kaunistaa? No possukeittiössä tietysti. Ja kuka burgerin valmisti? No pää(siäis)sika ihan itse!


Kävi nimittäin niin, että jossain etelän lomakohteessa viilettävä poikani lähettelee minulle hampurilaiskuvia. Koska liha on heikko, kiusauksen vastustaminen on mahdotonta. Mulle kans!

Koko homma kannattaa aloittaa marinoitujen punasipulien valmistamisesta, sillä ne saavat tekeytyä vähintään tunnin. Kannattaa tuunata samalla hiukan ylimääräistä, nämä säilyvät reilun viikon ja maistuvat ihan missä vaan.



Marinoidut punasipulit

2 punasipulia
0,5 dl etikkaa
0,5 dl vettä
puolikkaan limen mehu
0,75 dl sokeria

Siipaloi sipulit. Kiehauta muut aineet ja kaada sipulien päälle. Anna marinoitua vähintään tunti.


Silakka-munakoisohampurilainen

muutama siivu munakoisoa
150g silakkafileitä (riittää 2 isoon burgeriin)
vihreää salaattia
marinoitua punasipulia
Dijon-sinappia
majoneesia
ketsuppia
hampurilaissämpylöitä
öljyä 
voita 
suolaa
chiliä
valkopippuria

Paista munakoisosiivut pikaisesti öljyssä ja mausta suolalla ja chilihiutaleilla. Paista silakkafileet voissa ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Itse paistoin hiukan myös limesiivuja ja sitten lisäsin kalat, tulee kivaa kirpeyttä. Älä välitä, kun kalat hajoilevat, vaikka kuinka varovasti yrität niitä lastalla kääntää, ei haittaa mitään. 

Kokoa purilainen. Nauti ja kiitä. 





18.3.2018

Laura haluaa leivälle jotain mukavaa!

Possu vastaa huutoon. The Laura heitti viestillä kaipailevansa jotain mukavia leipäideoita, ei siis leipomisohjeita vaan jotain kivaa, mitä voisi leivän päälle laittaa. The Laura määritteli vielä, että en siis tosiaankaan tarkoita juustoa ja lauantaikyrsää, vaan jotain aivan muuta. "Enkä siis tarvi ohjeita, pelkkiä ideoita."

Hyvä The Laura, en edes minä ole niin julma, että raiskaisin leipäni lauantaikyrsällä. Jotain aivan muuta siis. Kahlasin pikaisesti arkistot vuosien varrelta siitä, mitä arvoisa Herra (alter)Ego(ni) Polkkapossu on aiemmin maininnut leivän päällä syövänsä. Jotain tällaista ilmestyi ruudulleni. Sitten on tietty vielä erilaiset tahnat ihan yksinkertaisimmista kermaaviileistä lähtien. Ei mennä kuitenkaan niihin nyt. 

Graavileipä. Graavi on parhautta ja lohi maistuu. Graavaa itse, tulee halvemmaksi ja voit käyttää graavaamisessa juttuja punajuuresta rommiin. Ilman niitäkin pärjää. Jos jaksat säätää enemmän, graavaa isompia särkiä, edes Escoffier ei erottanut graavattua siikaa ja särkeä toisistaan. Lääkepöhnässä. Jos päädyt kylmäsavuun, mikä on myös ihan ok, etsi käsiisi Piipon kylmäsavusilakkoita. 


Jatkoa edelliseen: Mätileipä. Mädin voi toki ostaa kalatiskistä, toinen vaihtoehto on lähteä kalaan. Varsinkin maalis-huhti-toukokuussa saa  hienoja mamma-ahvenia, joista saa hienot mädit. Käsittely ei ole vaikeaa, katso ohjeet täältä. Mädin kanssa menee kivasti sitruuna, graavi, kermaviili, tilli, sinappi ja avokado. Kyllä niistä jo leivän tekee. 


Sillileipä. Klassikko, joka ei kaipaa, eikä tarvi oikeutusta. Muna, kapris, persilja ja silli. Myö anjovis käy. 



Kurkku-suppilovahveroleipä. Suomalaiset eivät ole tottuneet paistamaan kurkkua pannulla. Joskus herättelin aiheesta keskustelua ja sain tylsiä puheenvuoroja, että niin ei vaan kuulu tehdä. Tai että jos kurkkua paistaa, se menettää makunsa. Aivan yhtä huonoja selityksiä kuin kulttuurierot naisten alistamisessa (<-kannanotto hetki="" ja="" jo="" kehiin="" kki="" kurkut="" muutamat="" nbsp="" nyt="" p="" paistoa="" pannulle="" pippuria="" ruisleip="" rusaus="" sitten="" suolaa="" suppilot="" valkosipulia="" viel="">


Sienikastikeleipä. Sienikastiketta jää monesti muutama ylimääräinen lusikallinen. Aivan sama onko sieni portobelloa, huhtasientä vai kosteikkovahveroa, kaikki toimivat hyvin leivällä. Yllätä itsesi tillillä, sopii kivasti sienten kanssa. 


Sitten on tietty erilaiset bruschetat, canapet ja crostinit. Helpolla pääsee ihan perusbruschetalla. Oliiviöljyä, tomaattia, basilikaa, valkosipulia. 


Vuohenjuustotoast. Aatelia. Kaunista, lempeää, särmäistä ja pehmeää. Yksi Possun lempparitoasteista. Älä tee kuten kuvassa on tehty, vaan paahda leipää enemmän ja tohota chevren reunoja kunnolla polttimella.





4.3.2018

Leffaillalliselle naistenpäivänä 8.3.



Leffapäivänä 8.3. turkulaisia hemmotellaan taas ilmaisilla elokuvanäytöksillä. Turun Scandicin Bistro Julienne vie hemmottelun astetta pidemmälle: näytöksen yhteyteen on kehitetty viiden ruokalajin illallinen, joka tällä kertaa vedetään ranskalaisella teemalla.  

Tämän onnen ohi et halua nukkua, leffaillallinen on harvinaista hupia Turussa. Olen osallistunut itse muutaman kerran ja aina hykerrellyt himppasen haltioituneena onnen ja euforian rajamailla. Ei ole ilmaisia lounaita, ei edes illallisia, mutta kun viiden ruokalajin herkuttelu leffan kyljessä maksaa 30€, ei voi, tai ei ainakaan pidä, valittaa. Ja kun tiedän sen innostuksen ja taidon määrän, mitä Bistro Juliennen keittiössä on, suosittelen tapahtumaa suurella saparolla. Ruuan yhteyteen on saatavana myös juomapaketti. Erityisruokavaliot on perinteisesti huomioitu, mikäli olet ilmoittanut etukäteen.

Käyhän kurkkaamassa kirjoitustani eräästä leffaillallisesta, jossa teemana oli suklaa. Inpiroidu ja ilmoittaudu. Ja kyllä, myös Polkkapossu on jälleen paikalla, joten jo pelkästään viehättävän seuranikin takia kannattaa lähteä liikkeelle.

Jos et jostain käsittämättömästä syystä vielä vakuuttunut, huomaa, että 8.3. on naistenpäivä! Olisiko aikas mukava tapa juhlistaa tätä tärkeää päivää?! Olisi. Pöydän voit varata tästä linkistä muista laittaa kommenttikenttään tieto mahdollisista ruokarajoitteista ja halukkuudesta viinipakettiin.


Menu:

Bouillabaisse et sauce rouille
Bouillabaisse & rouille
Henri Gaillard Côtes de Provence Rosé

Confit de canard
Ankka confit
Louis Jadot Les Petites Pierres Pinot Noir

Boeuf Wellington et haricots verts
Beef Wellington, vihreitä papuja
Wine Gallery Suomi Finland 100 Bordeaux Rouge

Une sélection de fromages français et figues
Valikoima ranskalaisia juustoja ja viikunahilloa
Wine Gallery Suomi Finland 100 Bordeaux Rouge

Crepe Suzette flambeé
Liekitetty crepes suzette

Calvet Reserve Du Ciron Sauternes


Elokuva: Julie & Julia (2009)
Paikka: Scandic Julia, Å Sali
Aika: 8.3.2018 klo 18.30
Hinta: Illallinen 30€  (+ Viinipaketti 25€)
Mukaan: Vain pöytävarauksella https://www.tableonline.fi/ravintola/bistro-julienne#

Niin. Ja jos et halua osallistua illalliselle, järjestetään Scandic Julian aulassa leffan ilmaisnäytös klo 16, talo tarjoaa popcornit.

18.2.2018

Amerikkalaiset pannarit 3.0

Nämä ovat poikani lemppareita, herra itsekin osaa niitä paistella. Ai sitä ihanuutta, kun lautasellinen odottaa aamupöpperöistä.




Tämä todella simppeli ohje on napattu joskus Me Naiset -lehden verkkosivuilta. Ehkä jotain määriä on hieman muuteltukin, yritin löytää alkuperäisen, mutta ei. Ohje on varsin hyväksi todettu, eikä muita enää kuulu/saa/pidä käyttää. Määrät on tarkkaan hiottu, siksi esim. 3,4 dl vehnäjauhoja. Pannari on nimenä sinänsä harhaanjohtava, kyse on vain paksummista pikkuplätyistä.


Amerikkalaiset pannarit (tarjoa banaaniviipaleiden ja vaahterasiirapin/hunajan kanssa)

3,4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
2 rkl voisulaa
2,6 dl maitoa
1 kananmuna

Sekoita neljä ensimmäistä keskenään ja sekoita kolme viimeistä keskenään. Yhdistä. Annostele pannulle n. 3 kpl kerrallaan (esim. kauhalla) ja paista miedolla keskilämmöllä  molemmin puolin kullanruskeiksi. Älä laita liikaa taikinaa, sillä massa ei jaksa tällöin kypsyä.

7.2.2018

Smoothie - pää pois perseestä au naturel

Kuuntelin eilen Wiklundin pakastekaapin vieressä, kuinka kaksi leidiä aprikoi pakastemarjojen ostoa. Toinen kertoi 6-vuotiaan tyttärensä tykkäävän hirveästi smoothieista ja se onkin oikeastaan ainoa tapa, miten hän saa syötettyä terveellisiä marjoja lapselleen. Itse hän syö niitä ihan au naturel. Lausuminen oli hehkeän ranskalaista, joten jäin hieman enemmän heristelemään korviani. Unohdetaan kaikki muu sanottu, lopuksi hän totesi, ettei kuitenkaan taida ostaa niitä, koska smoothien tekemisessä on niin iso vaiva. Sain hillittyä itseni, vaikka sanat olivat jo suussani: "Pään ottamisessa pois perseestä on kohta isompi vaiva au naturel. Osta nyt niitä hiivatin marjoja ja tee sille tyttärellesi terveellistä herkkua, jota hän niin kovasti haluaa". 


EI, smoothien tekemisessä ei siis ole iso vaiva. Hommaa OBH Nordican tehosekoitin (30€), niin smoothie valmistuu lähes itsestään. Itse valmistin juuri satsin. Tämä ei ole sponssi. Neljä minuuttia ja siinä. Liioittelua, kolme. Se on oikeasti kätevä laite. Ainekset tötteröön, teräpää kiinni, surautus, teräpään tilalle reiällinen kansi ja se on siinä. 



Mitä smoothieen voi laittaa? Mitä nyt mieleen tulee: marjoja, jugurttia, jotain joka makeuttaa, kaurahiutaleita. Esim, näitä ja kone surisemaan. 


Hunajainen marjasmoothie

3 dl kohmeisia marjoja (mansikoita, mustikoita, vadelmia, tyrnejä)
3,5 dl maustamatonta jugua
2 rkl juoksevaa hunajaa (tai maun mukaan, itse pidän kirpakasta)
2 rkl mustikkaista kuitulisää (Sunspelt)
½ dl kaurahiutaleita 
varovainen himppu kardemummaa

Surauta tehiksessä tai blenderissä. 


23.1.2018

Spelttivispipuuro punaherukoista

Vispipuuron voi tehdä oikeastaan vähän mistä marjoista vaan. Tällä kertaa päätin, että punaherukoista saadaan makoisin tuotos. Tuohan on yksi lempimarjoistani: sopivaa kirpeyttä, mukana kivaa raikkautta ja hienoista makeutta. Jos haluaa viedä mannansa seuraavalle asteelle, suosittelen ystävällisesti siirtymistä Birkkalan spelttimannaan.

Punaherukat ovat supermarjoja siinä missä Himalajan goji-marjatkin ja mikä parasta punaherukat viihtyvät hienosti meidän lempeissä kesissä ja karuissa talvissa. Pidä nämä marjat mielessäsi, kun ajattelet sanoja antioksidantti, polyfenoli, mangaani, K-vitamiini, C-vitamiini, kalium, gerbiili ja märssypurje.


Spelttivispipuuro punaherukoista

1,5 l vettä
5 dl punaherukoita
2 dl sokeria
3,4 dl spelttimannasuurimoita (Birkkalan)
1 tl suolaa

Keitä punaherukoita kolme minuuttia vedessä, johon on lisätty sokeri. Sihtaa siivilän läpi ja paseeraa vielä osa marjoista mukaan. Eli painele lusikan kuperalla puolella marjoja siivilää vasten, jolloin osa marjoista valuu soseena nesteen joukkoon. Lisää neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää spelttisuurimot koko ajan VISPILÄLLÄ sekoittaen. Vispilä on hyvä, ei paakkuunnu. Keittele hellällä lämmöllä 15 minuuttia ja lisää suola. Vatkaa kuumana vaahdoksi. Omasta mielestäni vispipuuro on parhaimmillaan vasta muutaman tunnin päästä jääkaappikylmänä jääkaappikylmän maidon kanssa.


Helppo punaviinikastike

Ei kikkailua. Perusmeininkiä. Oikein hyvää.


Punaviinikastike

1 porkkana
1 pieni keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
1/4 dl sokeria
öljyä
1/4 dl balsamiviinietikkaa
2 dl (ei täyteläistä) punaviiniä
2 dl vettä + liemikuution osa tai jotain fondia
timjamia
laakerinlehti
suolaa
pippuria
maizenaa ja tilkka vettä

Pilko porkkana ja sipulit. Paahda sokeri sulaksi kattilassa, lisää kasvit ja paahda hetki, lisää loraus öljyä. Lisää myös balsami, punkku, vesi, fondi, timjami ja laakeri. Anna kiehua noin 15 min. Sihtaa ylimääräiset kasvit siivilällä. Mausta. Suurusta maizenalla.

14.1.2018

Possunposkistroganoff

Jopa Turussa päästiin vihdoin pakkaselle. Höyryävät keitot ja tuhdit padat ovat juuri nyt parasta lämmikettä (punaviiniä unohtamatta). Stroganoff on erittäin pitkäaikainen lempparini ja sitä pitää saada säännöllisin väliajoin. Perinteiseen strogaan laitetaan naudan osia, jotka vaativat pitkää kypsytystä ja murentuvat pitkällä keittämisellä lähes suussa sulaviksi. 

Mietin, miten strogaan saataisiin hieman lisää edustavuutta ja sitä voitaisiin tarjota vaikka juhla-aterialla. Päätin unohtaa naudan ja hypätä possun kyytiin. Sian poskiliha on taatusti jotain sellaista, jota harva on koskaan edes maistanut. Hyviä puolia ovat myös kohtalaisen huokea hinta ja älytön mureus, joka saadaan aikaan pitkällä hauduttamisella. Jos ajattelee, että poskilihas tekee edestakaista liikettä aina possun syödessä ja aika paljon muutenkin, voi ehkä ymmärtää, kuinka mureasta osasta on kyse.

Possun voi antaa muhia valmiiksi stroganoffin seassa, mutta yhtä lailla sen voi valmistaa erikseen uunissa ja tehdä stroganoffin kastikeosuuden itsekseen. Viimeksi tein juuri näin valmistaessani isomman määrän (n. 40 henkilölle)

Poskea voi varata ruokailijaa kohden vajaan 200 grammaa. Siitä toki häviää uunissa jonkin verran, muttei kovin paljoa kuitenkaan. Poskea myydään erilailla käsiteltynä. Mikäli siihen on jätetty kalvot, on ne helpointa poistaa pienellä teräväkärkisellä veitsellä. Kilohinta vaihtelee Atrian lihakaupan 9€ ja kauppahallin 14€ välillä. Atrialta tilattaessa paketti tulee kilomäärästä riippumatta haluamaasi osoitteeseen postin toimituksella hintaan 9,90€. Vinkkinä vielä että naudan potka esim. osso buccoon tuolla 9,95€/kg.

Itse kastikkeen teossa on monia koulukuntia. Joku paistaa lihoista pinnat kiinni pannulla pikaisesti, heittää vehnäjauhoja päälle ja lisää joko vettä tai lihalientä ja antaa muhia padassa muiden aineisten kanssa hamaan tulevaisuuteen. Itse tykkään saada kastikkeeseen hieman paahteisuutta ja teen ensin pienen ruskean kastikkeen pohjan voilla ja vehnäjauhoilla, johon sitten sekoitetaan muut raaka-aineet. 


Jotenkin näin homma toimii: 


Possunposkistroganoff (5 annosta)

1 kg possunposkia
mustapippurirouhetta
suolaa
öljyä
olutta

Paista poskista pinnat kiinni pikaisesti öljyssä. Laita laudalle ja hiero pintoihin reilusti mustapippuria ja sopivasti suolaa. Lado lihat uunivuokaan ja kaada sekaan jotain hieman tummempaa olutta. Laita uuni 200 asteeseen ja paahda possuja 15 minuuttia. Laske lämpötila 140 asteeseen ja anna muhia vähintään neljä tuntia, mitä kauemmin sen mureampaa. Kääntele paloja välillä ja lisää tarvittaessa olutta, vettä tai lihalientä. Älä päästä pintoja tummumaan liikaa tai kuivettumaan. Jos läski alkaa tummua, virittele päälle folio. 

Kastike: 

1 iso keltasipuli
5 rkl voita
5 rkl vehnäjauhoja
1 l vettä
5 rkl tomaattipyreetä
ketsuppia
sinappia
1 laakerinlehti
suolaa
mustapippuria
timjamia
1-2 suolakurkkua
iso kourallinen hillosipuleita
250 g smetanaa

Pilko sipuli ja freesaa pikaisesti öljyssä padassa tai isolla pannulla. Poista hetkeksi odottamaan. Valmista ruskea kastike. Sulata voi ja anna sen kuumeta todella kuumaksi. Lisää jauhot ja ruskista ne kunnolla. Ei niitä käräyttää tarvi, mutta saa olla kunnolla ruskeaa. Lisää vesi nauhana samalla visipilällä koko ajan sekoittaen (ei tule paakkuja). Anna muhia 10 minuuttia. Lisää tomaattipyree, luraus ketsuppia ja sinappia, laakerinlehti ja timjamia, sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Huomaa, että suolakurkusta tulee vielä lisää suolaa. Anna muhia puoli tuntia ja lisää pilkotut suolakurkut ja kourallinen hillosipuleita. 

Revi mureat possut kolmeen osaan ja lisää kastikkeen joukkoon. Kaada sekaan myös haluamasi määrä maltaista haudutuslientä. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja hapankaalin kanssa.


Nyhtökaurastroganoff

Tee edellisestä kastikeosuus. Paista nyhtökauraa pannulla ja lisää kastikkeen joukkoon.



10.1.2018

Paremmat haukipuikot

Ihan varmuudella haluat valmistaa kalapuikkoja juuri näin. Vaikka välillä peräpään tuotos osuukin tuulettimeen, niin ei nyt, tänään on ollut hyvä pöhinä. Käytä mitä tahansa kalaa, mutta muista silti arvostaa haukea, joka on juuri sopiva tähän ruokaan. Ruodotkin saa pois, eikä niillä tässä oikeastaan ole edes niin väliä, kun massa vedetään monitoimikoneen terällä tasaiseksi. Voit myös pyytää kalakauppiastasi vetämään haukifileen myllyn läpi. No tuskin hän sitä suostuu tekemään, mutta aina voi koittaa lahjoa tai uhkailla. Itse uhkailin kalakauppiastani laitamalla hänet nurkkaan, ottamalla konsolipelit hetkeksi pois ja viemällä muutkin lelut viikoksi vinttiin. Nopeasti lähti mylly jauhamaan. 



Paremmat haukipuikot

Näin homma etenee:

1. Valmista massa. Googlaa joku kiva ohje, tai heittele summissa kuten minäkin. Alla olevat määrät ovat sinne päin, mutta voi niilläkin massan valmistaa. Paista ensin pieni koepala ja lisää mausteita tarvittaessa. Ei liikaa makuja, hauki on lempeä kala. Heitä kaikki monitoimikoneen terän alle ja surauta tasaiseksi.

350 g ruodotonta haukea
1 kananmuna
100 g kermaviiliä
2 rkl rypsiöljyä
½ dl korppujauhoja
tilliä läjä
valkopippuria
suolaa

2. Vuoraa uuninkestävä kapea vuoka elmukelmulla. Se oikea elmukelmu kestää 100 asteista lämmitystä 15 minuuttia. Kaada massa vuokaan ja levitä se tuuman noin 2½ cm:n paksuiseksi pediksi. Paista 95 asteessa noin 20 minuuttia. Kumoa kala esim. leikkuulaudan avustuksella tasaiselle alustalle ja leikkaa haluamiksesi puikoiksi tai pihveiksi. Ei kuitenkaan liian ohuiksi tai pieniksi, niitä on vaikea käsitellä. Toisaalta isotkin voivat hajota helposti. 

3. Ota kolme lautasta. Laita yhdelle ruisjauhojen ja vehnäjauhojen sekoitusta, toiselle kananmunaa ja kolmannelle korppujauhoja. Pankojauhot olisi askel kehityksessä eteenpäin, mutta ne oli nyt loppu. Laita korppujauhojen sekaan suolaa ja pippuria.

ruisjauhoja
vehnäjauhoja
kananmuna
korppujauhoja
suolaa ja valkopippuria

4. Kuumenna paistinpannu ja sulata voi. Kääntele kalapalat: ensin jauhoissa, sitten munassa, sitten korppujauhoissa. Paista pannulla (älä lado täyteen) kullanruskeiksi ja laita lepäämään talouspaperin päälle. 

5. Erittäin hyvää olisi esim. jonkin majoneesipohjaisen kastikkeen kanssa, johon laittaisi mukaan vaikka pieniä suolakurkkukuutioita. 


9.1.2018

Venäläisen menun alkupalat: Lohi-mätileipiä, sienisalaattia, suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa

Viimeksi saatiínkin käsiteltyä valkosipulinen myskikurpitsakeitto. Olisi ehkä aika palata alkupalojen kimppuun. Nämä ovat siis venäläisellä teemalla vedetystä juhlaillallisesta, josta viimeksi kirjoitin. 
Alkupalalautasella oli lohimestarin juhlamätileipä, suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa ja sienisalaattia. Värikäs, raikas ja ennen kaikkea mahtavan makuinen yhdistelmä.

Lohimestarin juhla-mätileivistä onkin jo Polkkapossussa resepti, tosin nyt olin tuorejuuston korvannut margariinilla ja avokadon ja granaattiomenan tiputtanut pois. Sienisaalatista todettakoon, että siihen tulee suolasieniä, keltasipulia, suolakurkkua, kermaa ja valkopippuria. Ei enempää, ei vähempää. 

Mutta sitten se aina ihmiset yllättävä juttu eli suolakurkut, smetana ja hunaja. Näitä ei sen kummemmin tarvi valmistaa, asettelee vaan komponentit lautaselle ja ruittaa juoksevan hunajan mukaan.. No smetanan voi vatkata kevyesti, niin siihen saa vähän lisää tilavuutta. Tärkeintä kuitenkin on, että valitsee oikeat ja hyvältä maistuvat raaka-aineet. Älä missään tapauksessa mene ainakaan ostamaan mitään makukurkkuja ja hunajassakin kannattaa tehdä valintaa. Jos nyt jotain suosituksia voisin heittää, niin tästä: 

Sauvon Säilykkeen suolakurkkuja
Tammirauman hunajatilan hunajaa





7.1.2018

Venäläinen menu: paahdettu valkosipuli-myskikurpitsakeitto

Viime viikonlopuksi suunnittelin n. 40 ihmisen juhlien safkat, joissa teemana oli Venäjä. Kyseisen maan ruokakulttuuri on aina ollut lähellä sydäntäni, joten olin iloinen, että juhlan järjestäjä ehdotti juuri kyseistä maata. Myös kokkailu oli hauskaa, kun sain rinnalleni muutamat hyvät apukädet. Jälkkärin suunnittelu ja toteutus hoitui arkeologin tarkkuudella, siinä vaiheessa sain pestä käteni.

Saa nähdä, mitä reseptejä tänne heittelen, ensin kuitenkin keitto, kun sitä usealta taholta pyydeltiin. 






Paahdettu valkosipuli-myskikurpitsakeitto (8-10 pientä alkuruoka-annosta)

1 kokonainen valkosipuli (siis kokonainen, ei kynsi, tai hieman vähemmän, oman maun mukaan)

1 myskikurpitsa
rypsiöljyä
2-3 jauhoista perunaa
1 keltasipuli
1,5 l kasvislientä (arvio, lisää tarpeen mukaan)
iso nokare voita  
2 dl kermaa
kourallinen persiljaa
mustapippuria myllystä
(suolaa)


Leikkaa valkosipuli vaakasuunnassa halki, laita puolikkaat foliopaperille ja kaada pinnoille öljyä. Kääri folioon. Leikkaa kurpitsa pitkittäissuunnassa paloiksi ja sivele rypsiöljyllä. Kun olet ottanut talteen siemenet, huuhtele ne ja kuivaa talouspaperipalojen välissä. Paahda siemeniä hetki pannulla öljyssä, lisää suolaa ja jos sinulla sattuu olemaan savupaprikaa tai juustokuminaa, nami. Varo poksuvia siemeniä. Paahda kurpitsoja 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, erota liha kuoresta. 

Kuori perunat ja keltasipuli ja pilko paloiksi. Lisää kiehuvaan kasvisliemeen. Kun valkosipuli ja myskikurpitsa tulevat uunista ja ovat kypsiä, lisää ne kasvisliemeen. Valkosipulia kannattaa vilkaista jo 20 minuutin jälkeen, jos se mustuu, maku menee kitkeräksi. Valkosipulit lähtee kuoristaan painelemalla, varo polttamasta näppejäsi. Sipulin ja perunoiden kypsyttyä surauta keitto sauvalla tasaiseksi, lisää voi ja kerma ja surauta uudestaan. Tarkista suola: mikäli kasvisliemesi oli pliisu, lisää suolaa tai ainakin pippuria. Hakkaa joukkoon iso kasa persiljaa, pinnalle paahdetut siemenet.



14.12.2017

Ristorante Dennis kehittää tarjontaansa vegaaneille

Ilolla seurailen, kun Ristorante Dennis näkee vaivaa vegaaniruokavalioa noudattavien eteen. Possukeittiö kävi eräänä mielenkiintoisena maanantaina tutustumassa Turun ravintolaan ja yleensäkin Denniksen vegaanivaihtoehtoihin. Keittiö tarjoili tällöin myös listalle kuulumattomia annoksia ja pääsin konsultoimaan paikan ideanikkareita siitä, mitkä ovat helmiä, missä oltiin menty metsään, vai oltiinko missään. Ja mitä vegaaniasiakas ehkä haluaa. Ja kyllähän niitä helmiä löytyikin. Seurueeseen kuuluivat ristoranten puolelta mm. ruokapuolen kehityspäällikkö Martin Hagström ja markkinointijohtaja Merit Kuusniemi. Verso Foodin kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli kertomassa Verso Foodin tuotepäällikkö Sonja Hakala. Verso Foodin Härkishän on hieno tuote ja taipuu hienosti juuri Denniksen tarpeisiin vegaanipuolella. Niin pizzoihin kuin pastoihinkin. 


Illan aikana eteen kannettiin mitä ihanampia salaatteja, pastoja, risottoja ja pizzoja. Oli siinä joku pannacotta-tyyppinen jälkkärikin, mutta tunnustan siinä vaiheessa olleeni jo niin täynnä, ettei vatsani enää oikein kyennyt pilkkomaan makukokemustani ajatusten tasolle. Todetaan kuitenkin, ettei pannacottaan välttämättä tarvita kermaa ja hyydyttäminenkin onnistuu hienosti ilman liivatetta. 

Jos käytäisiin läpi, mitä vegaanisia ruokia Ristorante Dennis listallaan tällä hetkellä tarjoilee. Kaikkia näistä olen maistanut ja jokaista voin erittäin suurella sydämellä suositella. 
  1. Pizza Vegano 16,90. Ras el hanout -marinoituja kikherneitä, paahdettua maa-artisokkaa, pinaattia, harissaa, marinoitua punasipulia, hasselpähkinää, vegaanijuustoa. 
  2. Pizza Verdura 16,90. Avokadoa, savusuolalla maustettua grillattua munakoisoa, rucolaa, tomaattia, friteerattua sipulia ja vegaanista raastetta
  3. Härkis-pizza 16,50. Ras el hanout -maustettua härkistä, punasipulia, harissaa ja emmentaljuustoa. Juusto on vaihdettavissa vegaaniseen. 
  4. Fettucine Verdura 16,20. Fettucine-pastaa, kirsikkatomaattia, pinaattia ja oliiveja valkosipuli-oliiviöljy-balsamicokastikkeessa ja grillattua broccoliinia ja hasselpähkinää.



Näiden lisäksi Martin ja Merit vakuuttavat, että Denniksen keittiössä ollaan hyvin sopeutumishaluisia ja asiakkaan toiveita kuunnellaan. He ottavat myös mielellään vastaan vinkkejä siitä, mitä uusia vegaanisia juttuja ruokalistalle voisi laittaa. 

Jos jotain ongelmaa näissä pizzoissa näkisin, niin se tulisi vastaan juuston muodossa. Omasta mielestäni vegaanijuusto ei vaan ole mitään erityisen hyvää ja ennemmin jättäisin sen pizzasta pois kuin laittaisin sen turhaan raastamaan kokonaisuutta. Päälle enemmin vaikka pizzauunin jälkeen raidat jotain kasvisperäistä ranskankerma-tyyppistä kastiketta tai vegaanimajoneesia. Niitä alkaa löytyä jo hyviä vaihtoehtoja. Muuten en löydä pizzoista mitään moitittavaa, eli metsään ei oltu menty. Muutenkin täytteet on hienosti mietitty ja marinoidut punasipulit, paahdetut maa-artisokat, avokadot ja munakoisot edustuvat parhautta juuri minun makuuni. Fettucine Verdana oli myös varsin makoisaa joskin itse olisin vetänyt broccolinin ehkä hieman vielä kypsemmäksi. Tiedän, napakkahan sen sinänsä kuuluu olla, mutta suomalaiseen makuun hieman kypsempi olisi myös perusteltu. 

Entäpäs ne ruuat, joita ei vielä varsinaisella listalla ole. Huom. ei vielä. Sanoisin, että niistäkin osa menisi sinne ihan heittämällä. Ja nyt se helmi. Aivan törkeän maukkaita olivat pankopaneroidut munakoisot, joiden päällä oli harissaa. Ihan sukkana vaan antipastilistalle, menestys on taattu, mikäli vaan hinta on kohdallaan. Pankojauhot on meikän lemppareita, hieman rouheempia rakenteeltaan kuin perinteiset. Todella hyvää oli myös ihan perinteinen spagetti bolognese härkikseen tehtynä. Itsekin olen sitä muutamaan kertaan tehnyt ja se on tullut jäädäkseen minun ruokalistalle. 





Hieman skeptisenä odotin risottopuolta. Kuten todettua, itse en ole vegaani, vaikka kasviksiin vahvasti kallellaan olenkin. Ehkä juuri tästä syystä en ole koskaan tehnyt vegaanista risottoa, ei ole siis ollut tarvetta. Risotossa kuitenkin juuri parmesaanilla on hyvin tärkeä osa ja sen puuttuminen aiheutti minulle ennen maistamista kylmiä väreitä. Parmesaani oli käsittääkseni korvattu raastetulla mantelilla, toimi ihan älyttömän hienosti. Myskikurpitsarisotto oli himottavan hyvää ja sitä olisin valmis tilaamaan koska vaan suoraan listalta. Muutenkin näkisin, että juuri Ristorante Denniksen kaltaisessa ravintolassa on hyvin tilausta juuri vegaanipuolen risotoille ja pastoille. Toki myös alkupaloillekin. En ehkä lähtisi niitä erikseen mainostamaan vegaanisina tai kasvisvaihtoehtoina, ne voisivat hyvin olla ruokalistalla ihan muiden ruokien joukossa. 



Toivon, että käytte tsekkaamassa, mitä Denniksen vegaanisafkat pitävät sisällään ja mitä mietteitä ne teissä herättävät. Ja mikä tärkeintä, ravintolalle kannattaa ehdottomasti antaa tähänkin aiheeseen liittyen palautetta, olen varma, että se otetaan mielellään vastaan. Ristorante Dennis Pizzerioita on tällä hetkellä Helsingissä, Kirkkonummella ja Turussa. Lisäksi Kaarinan leipomossa valmistetaan muiden tuotteiden lisäksi vegaanipuolelta Härkis-pizzaa vähittäiskauppojen eineshyllyihin. 

Kiitos mukavasta illasta Ristorantelle.  


11.12.2017

Joulupuuro spelttihelmistä

Olen jo useaan otteeseen hihkunut, kuinka paljon lisäarvoa speltti on antanut ruokapöytäämme. Spelttihelmistä on valmistettu vaikka mitä hienoja salaatteja ja spelttimannasta parasta mannapuuroa. Nyt rysähti lopullisesti: Birkkalan tilan Simo postasi facesivuilleen joulupuuron, joka on valmistettu helmistä. Valmistusvaihtoehtoina liesi tai uuni. Simon (lue: tilan emännän) ohjeistuksen mukaan liedellä puuro valmistuu 40-50 minuutissa - tämä on aika, kun tehdään siis suoraan kattilassa. Itse tykkään möhentää puuroni haudekattilassa, jolloin ei tarvi suuremmin stressata pohjaan palamista. Vaatii hieman enemmän aikaa, mutta haitanneeko tuo. 


Ja nyt tulee se kova juttu, näin hyvää tästä nimittäin tuli: Jouluuni on aina kuulunut riisipuuro rusinasopan tai sekametelisopan kanssa. Ihan joka vuosi, muuten ei ole joulu tullut. Tähän on rakas äitini minut jo pikkupojasta lähtien opettanut. Tänä vuonna riisipuuro vaihtuu spelttihelmipuuroon. Koekeitos on tehty ja olen tuloksesta enemmän kuin tyytyväinen. Ja miksi en söisi spelttiä ennemmin kuin riisiä, kotimaisuus kunniaan ja varsinkin nyt, kun Suomi sataa. 

Entä ravintoarvot?

100 grammassa:

                             riisi           spelttihelmi

ravintokuitua        0,9 g                  9 g
proteiinia              6,7 g                13 g
energiaa              350 kcal          361 kcal  


Joulupuuro spelttihelmistä haudekattilassa

1 litra kevytmaitoa
2 desiä spelttihelmiä
1 tl suolaa

Kuumenna kattilassa oleva vesi kiehuvaksi. Lisää haudepönttöön maito ja kuumenna se. Lisää spelttihelmet ja hauduttele välillä sekoitellen 75-80 minuuttia. Puuro on tällöin vielä hieman juoksevaa, mutta asettuu kyllä. Sekoita suola joukkoon. Erittäin hyvältä tämä maistui kanelisokerin ja omenasoseen kanssa. 

-------------

Jos sinulla ei ole haudekattilaa, Birkkalan tilan emäntä ohjeistaa valmistamaan puuron näin: (suora copy-paste) 

Liedellä:


1 l maitoa (tai vesi)
n. 2 dl Birkkalan Spelttihelmiä 0,5 - 1 tl suolaa
Kuumenna maito kiehuvaksi. Sekoita joukkoon spelttihelmet. Hauduta puuroa hiljalleen kannen alla noin 40-50 min välillä sekoittaen. Mausta puuro suolalla.


Uunissa:


Voitele korkeareunainen uunivuoka hyvin. Pane Spelttihelmet vuoan pohjalle ja ripottele pinnalle suola. Kaada maito vuokaan. Peitä vuoka. Kypsennä puuroa 125 asteessa n. 3 tuntia. Puuroa on hyvä sekoittaa muutaman kerran paiston aikana. Uunipuuron paiston loppuvaiheessa voit ottaa kannen pois ja nostaa uunin lämpötilaa 150 asteeseen, näin saat uunipuuroon kauniin ruskean pinnan.



3.12.2017

Kolmen raaka-aineen kotijuusto

Jos ei ikinä ole tehnyt kotijuustoa, voi helposti ajatella sen olevan vaikeaa tai lähes mahdotonta. No ei ole. Se on ehkä pannarin tekemisen jälkeen yksi helpoimmista keittiöhommista. Toki riippuu juustosta: en lähtisi heti valmistamaan oranssikittistä luolakypsytettyä laatujuustoa, vaikka kuinka miesluolassa viihtyisinkin.

Juustoja voi tehdä kotona erilaisia, tällä ohjeella tulos on jotain ricottan ja perinteisen kotijuuston väliltä. Ajattelin päästä todella helpolla ja käyttää tähän vain kolmea raaka-ainetta. Moniin kotijuustoihin käytetään maitoa, piimää, kermaa, kananmunia, kettukarkkeja ja vaikka mitä, mutta tähän ei tule kuin täysmaitoa, sitruunamehua ja suolaa. Ei paha. 

Tarkoituksenani oli ostaa Prismasta juustonjuoksutinta, mutta koska se oli loppu ajattelin, että omenaviinietikka tai sitruunamehu ajaisi varmasti happamuudellaan saman asian. Päädyin sitruunamehuun, koska sitruuna oli jo kylmissään jääkaapissani. Olen ennen käyttänyt juustonjuoksutinta, joten mehun määrän kanssa vetelin ihan hattutuntumalla. Yleensä intuitiolla onnistuu ihan yhtä hyvin kuin resepteillä joten menoksi. 




Helppo kotijuusto

2 l täysmaitoa eli siis punaista maitoa
4-5 rkl sitruunamehua
1/2-3/4 rkl suolaa

Kiehauta maito ja sekoita hyvin puukauhalla, ettei pääse kärähtämään. Lisää sitruunamehua hiljalleen, hera alkaa pian erottua. Älä sekoita enää, rakenne kärsii. Jätä tekeytymään puoleksi tunniksi. Leikkaa veitsellä pintaan ristikkoviillot, anna tekeytyä vielä 10 minuuttia. Vuoraa siivilä esim. harsokankaalla, myös valoverhoista leikattu pala toimii hyvin. Kerää massa siihen reikäkauhalla ja laita kattila alle, johon irronnut neste kerääntyy. Sen voi käyttää vaikka leipätaikinaan. Nyt voit kerätä kankaan nyytiksi ja puristella varovasti nesteitä pois. Itse laitoin nyytin roikkumaan pariksi tunniksi tiskikaapin alaosasta lavuaarin päälle. Laita nyytti sellaiseen kulhoon, millaisen muodon juustolle haluat. Jos sinulla on juustomuotti, niin vielä hienompaa. Laita jääkaappiin vielä vähintään pariksi tunniksi. 

Kun juusto oli valmista, ripottelin päälle vielä reilusti itse tekemääni Provencen sienisuolaa. Se valmistuu jauhamalla kuivattuja suppilovahveroita, Provencen yrttejä ja merisuolaa kutterissa. Tänään maistelin tuotostani ruisleivällä savusilakan, sipuliviipaleiden ja tomaatin kanssa. Ai jumatsuka.  



28.11.2017

Brunssivalvontakomissio Turussa: Bruukki

Milloin? Lauantaisin klo 11-15
Missä? Aurajokirannassa Yo-kylän vieressä rautatiesillan ja Tuomaansillan välissä
Mitä maksaa? 24€/hlö, 0-3-vuotiaat ilmaiseksi, 4-12 puoleen hintaan
Millainen? Nuorekas, kaikille, älä kuitenkaan odota perinteisiä munakokkeleita, pikkunakkeja ja pekonia


Bruukki sijaitsee oikealla näkyvän vaalean rakennuksen vasemman puoleisessa päädyssä. 

Aurajoen rannassa toimi 1930-luvulta 1970-luvulle saakka Pyrkivän polkupyörätehdas, joka oli 1930-luvulla Suomen suurin polkupyörävalmistaja. Tiloihin muutti kesän lopulla ravintola Bruukki, joka tarjoilee viikolla lounasta, lauantaisin brunssia ja on muutenkin avoinna tilauksesta. En oikeastaan tiedä, mitä rakennuksessa on välissä ollut, mutta jossain vaiheessa, ehkä 90-luvulla tai seuraavalla, muistan käyneeni pelaamassa siellä jonkin moottorikerhon tiloissa bilistä. Niistä hetkistä on jo kauan ja koko rakennus on kohdannut hienon kasvojenkohotuksen.  

Sisustuksessa on kunnioitettu rakennuksen historiaa, tuon pyörän ottaisin mieluusti käyttööni. Bruukki kuuluu VoiVeljet-ravintoloihin. Skål sille. 

Bruukki sijaitsee hiukan sivussa keskustasta, mutta hyvä maine kiirinee pian ihmisille. Aivan vierestä kulkee suosittu kävelyreitti, joten siltä eksynee myös satunnaisia kulkijoita lauantaibrunssille. Muuten paikkaan pitää lähtemällä lähteä, mutta todellakin on lähtemisen arvoinen kokemus. 

Brunssilla on tarjolla alkuruokapöytä, pääruokalautanen, jälkkäripöytä, kahvia, teetä ja muita juomia. Menu vaihtuu viikottain ja keittiössä mennään fiiliksen ja intuition mukaan. 

Alkuruokapöydässä oli tällä kertaa erilaisia salaatteja, leikkeleitä, tuorepuuroa, kananmunaa, leipää, croissantteja, levitteitä, juustoja. Salaatteina mm. punajuuri-aivopähkinäsalaattia, selleri-taatelisalaattia ja ei-ihan-perinteistä-perunasalaattia. Hienoja makuja, raikkaita, uusia tulvahduksia. Polkkapossulta pääsi ulvahduksia. Ja meitsihän on aina tykännyt erilaisista tahnoista ja levitteistä. Alkuruokapöydässä oli mm. avokadofraichea, hummusta ja herne-fetalevitettä. Upeeta. Niin ja punajuurisalaatissa oli ehkä pikapaistettua salviaa. 



Pääruoaksi lautastarjoiltiin Italiassa katuruokana suosittua piadina-leipää, joka on käytännössä lätyskäleipää täytettynä esimerkiksi kinkulla tai jollain muulla lihalla. Vegemmälle oli tarjolla täytteeksi meikäläisen herkkua burratajuustoa, basilikaa, pestoa ja tomaattia.  

Piadina

Juttelin salipuolen Janni Suikin kanssa ja kyselin, millaista porukkaa paikassa käy: "Kyllä täällä käy porukkaa ihan laidasta laitaan ja ihmiset ovat tosi paljon tykänneet vaihtuvasta brunssilistasta. Vieressä on Kotosalla-talo, jossa asuu siis enimmäkseen vanhempia ihmisiä. Joku aika sitten pääruokana tarjoiltiin ramenkeittoa ja hyvin näytti maistuvan myös yli 80-vuotiaalle asiakaskunnalle. Paljon täällä käy myös lapsiperheitä, mutta brunssilla ehkä eniten juuri nuoria aikuisia." 

Possu, Janni ja joku wannabe Fabiana Luberini pyöränsä kanssa. On varmaan juuri syönyt tai tehnyt jotain muuta epäilyttävää ilmeestä päätellen. 


Jälkkärinä Bruukissa tarjoiltiin tällä kertaa mm. mesiangervopannacottaa. Täysin huippu juttu, arvostan. Keksin omille mesiangervoillenikin taas uutta käyttöä, ne ovatkin maanneet kaapissa kuivattuna jo aikansa.Vaikkakin itse pannacotta-astia oli niin kovasti suklaasta tehdyn näköinen, että koputtelin sitä epäuskoisena ja meinasin haukata palasen. Valvontakomission toinen osapuoli katseli minua epäuskoisena ja ihmetteli, millaisen jurpon seuraan hän on jälleen eksynyt brunssailemaan. Oma vika, olen oikeasti laatuseuraa ja tilattavissa nettisivujeni kautta. 


Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Mahtavan raikasta ja hyvin otettu satokauden tuotteet huomioon. Myös lähiruokaan panostettiin. Ei ihan perinteinen brunssi, mutta sitäkin parempi ja freesi tuulahdus turkulaiseen tarjontaan.  Toi tyyppi, joka pitää meikää hieman jurpona, huutelee, että kerro myös siitä puodista. Aivan. Bruukissa valmistetaan itse erilaisia etikkatuotteita: mainitaan nyt vaikka esimerkkinä pihasaunioetikka, jota myydään tiskin vieressä Puodissa. Puoti on pieni hylly, jossa on muutenkin kaikkea mielenkiintoista kamaa ruuista pipoihin. Ehkä enemmän kuitenkin ruokajuttuja, joissa on otettu myös terveys- ja lähiruokatrendit huomioon. Keittiöpäällikkö Jaakko Kinnunen, joka on muuten työskennellyt Chez Dominiquessa Helsingissä, on kuulemani mukaan kova keräilemään luonnosta syötäviä ja tämä näkyy ruokalistallakin. Vielä parempi juttu. Jaakko oli muutenkin rennon tuntuinen tyyppi ja ravintola ja brunssi on pikaisen tuttavuuden perusteella hänen näköisensä. 

Käykää tsekkaamassa, valvontakomissio suosittelee! Alla ensi viikon brunssimenu.