13.2.2017

Japanilainen kikhernenuudelisalaatti

Vaihtoehtoisten pastojen sarja jatkuu. Tällä kertaa käsittelyssä Palmuston kikherneistä valmistetut nuudelipastat, makuina natural, curry ja chili. Rakenne on mukava, joskus kikherneistä tehdyt pastat ovat hieman liian raskaita. Mutta erityisesti ohuisiin nuudeleihin kikherne näyttää taipuvan varsin kivasti. Pisteet myös siitä, että pastat maistuivat siltä miltä pitikin maistua. Chilinen nuudeli oli tosiaan chilistä ja aiheutti mukavan potkun. Alla olevaan reseptiin en edes lisännyt väkevyyttä, vaikka normaalisti siihen chiliä laitankin.




Japanilainen kikhernenuudelisalaatti (2 pääruoka-annosta)

Marinadi:

3 rkl miriniä
1 rkl rypsiöljyä
puolikkaan limen mehu
0,5 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl Yutaka-yakinikukastiketta
0,5 rkl hunajaa

200 g kikhernenuudeleita Chili (Palmusto)
soijapullia (tai soijasuikaleita)

Keitä nuudelit ohjeen mukaan. Sekoita marinadin ainekset ja kääntele nuudelit ja soijat marinadin joukkoon. Anna marinoitua pari tuntia, käy kerran pöyhimässä.

puolikas punasipuli pilkottuna
porkkana pitkittäin veisteltynä juustohöylällä
härkäpapuja
kuivattua wakamea (turvota vedessä)
kuivattuja suppilovahveroita (turvota vedessä)
puolikkaan limen mehu


Kirjoitus tehty yhteistyössä Palmuston kanssa.

11.2.2017

Basilika-valkosipulimarinoitua appelsiinibroileria

Appelsiini on juuri nyt lähes herkullisempaa kuin jäätelö kesähelteillä. Jotta helteistä pääsisi edes vähän nauttimaan, sukelletaan Välimeren makuihin appelsiinibroiskun kanssa. Broiskujen marinointikaan ei ole välttämätöntä, voi ostaa ihan maustamattomia ja herkistää hieman suolalla ja pippurilla. Siinä tapauksessa soosiin voi laittaa valkosipulia ja basilikaa. Tämä on hyvää. 


Basilika-valkosipulimarinoitua appelsiinibroileria

4 broiskufileetä
1 keltasipuli
1 paprika
oliiveja
2 appelsiinia
500 g tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
oreganoa
suolaa ja mustapippuria
rosmariinia

Marinadi: 

1 dl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä pilkottuina
kourallinen basilikaa silputtuna
0,5 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa ja pippuria


Laita broiskufileet pussiin, sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada päälle. Kääntele. Anna marinoitua vähintään tunti. Paista broiskuista pinnat kiinni paistinpannulla. Siirrä kevyesti öljyttyyn uunivuokaan.

Freesaa pilkottuja sipuleita ja paprikoita hetki pannulla. Heitä broiskujen seuraksi uunivuokaan ja raasta sekaan myös huolellisesti pestyä kuoren keltaista osaa. Purista kattilaan yhden appelsiinin mehu. Sekoita joukkoon tomaattimurska, pyree, oregano, suola, pippuri ja rosmariinia. (Jos sinulla on tuoretta rosmariinia, näyttävämmän näköisen saat, kun laitat oksia appelsiiniviipaleiden päälle.) Kiehauta, tarkista maku ja kaada broiskufileiden päälle. Kippaa joukkoon haluamasi määrä oliiveja ja viipaloi vielä appelsiinit. Paista uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Tarjoa täysjyväriisin kanssa. 


9.2.2017

10 minuutin sardiini-appelsiinipasta

Aloitin vaihtoehtoisia pastoja käsittelevän sarjani kikhernepastoilla. Jatketaan niillä. Jostain syystä Pirkanmaa tuntuu olevan Suomen kikhernepastojen luvattu maakunta. Juttusarjahan alkoi lempääläläisellä Tervensillä ja nyt siirrymme nokialaiseen Palmustoon. On aivan mahtavaa, että Suomessa on enemmän kuin yksi kikhernepastojen valmistaja. Vaikka kikherneitä ei Suomessa kasvatetakaan, kotimaisuusaste on silti ihan mukava.

Palmusto on ruokayrityksenä nuori (2015), mutta kikhernepastan kovan kysynnän vuoksi toimintaa on jo laajennettu ja muutettu suurempiin tuotantotiloihin. Tuotevalikoimiin kuuluvat peruspastan lisäksi erimakuiset nuudelit: chili ja curry. Maut eivät hyökkää, vaan tulevat juuri sopivasti esiin. Peruspasta valmistuu 5-7 minuutissa, nuudelit 3-4 minuutissa. 

Tagliatellen paksuinen mutta lyhyempi peruspasta (Naturel) toimii oikein mukavasti juuri tässä reseptissä. Ja nythän on appelsiinilla sesonkiaika, sitä ehdottomasti mukaan. Appelsiini raikastaa mukavasti suolaisia oliiveja ja sardiineja. Pastahan on siitä mukava ruoka, että hienon ja jopa juhlavan peruspastan saa valmistettua hyvinkin nopeasti. Tämä valmistuu oikeasti 7 minuutissa, mutta annetaan mahdollisuus maistella samalla kokkiviiniä. Sanotaan siis 10 minuutin pasta. 


10 minuutin sardiini-appelsiinipasta (2 annosta)

1 pss kikhernepastaa Naturel (Palmusto)
½ dl oliiviöljyä
½ keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
10 oliivia
1 prk sardiineja öljyssä
½ appelsiinin mehu
suolaa
mustapippuria
parmesaania

Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko keltasipuli ja freesaa oliiviöljyssä hetki, lisää pilkotut valkosipulinkynnet. Puolita oliivit ja heitä sardiinien kanssa pannulle. Purista mukaan puolikkaan appelsiininn mehu ja raasta hieman kuorta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele lopuksi mukaan pasta, rouhaise vielä pari pyöritystä mustapippuria ja raasta päälle parmesaania. 



Kirjoitus on tehty yhteistyössä Palmusto Foods Oy:n kanssa.

7.2.2017

Parhaat blinit - vaatimattomasti


Sain tänään anoppini valmistamia ihania blinejä. Tykkään paksuista versioista, jotka ovat rapeita päältä ja kuohkeita sisältä. Nämä olivat juuri sellaisia, täydellisiä. Karjalasta kotoisin oleva ystäväni kääntyisi tsasounassaan, jos kuulisi, että söimme epäortodoksisesti. Hänelle oikeat blinit ovat aina littanoita lettuja. Blinien kyytipoikana oli smetanaa, mätiä, sienisalaattia, punasipulia, suolakurkkua, katkarapukaviaaria, savusilakoita ja hunajaa. Voi pojat.


Perinteisestihän blineissä käytetään tattarijauhoja, jotka ovat luontaisesti gluteenittomia. Alla oleva ohje ei ole gluteeniton, siinä on käytetty myös vehnäjauhoja. Mikäli haluat tehdä myös keliaakikolle sopivia blinejä, voi tässä reseptissä helposti korvata vehnäjauhot kokonaan tattarijauhoilla. Huomaa myös vodka, monet vodkat valmistetaan viljoista. (EDIT 9.2. Kirkkaat viinat sopivat myös keliaakikoille, kiitos tarkkaavaiselle lukijalleni) 

Tattari mielletään yleensä viljaksi, mutta se on oikeastaan lähempänä raparperia. Hieman vehnäjauhoa tummempana jauhona sitä kutsutaa Ranskassa nimellä blé noir eli musta vilja. Tiedättehän, juuri siksi myös makkaraa kutsutaan yleensä nimellä blé tai blöö, viljajauhojahan suomalaisten suosikit poprilli ja atrilli eniten sisältävät.  

Koska anopilla on riimit ja sanansiveltimet suonissaan, nimesimme blinit hänen näköisikseen. 


Runoilijan blinit (10 kappaletta)

0,5 l täysmaitoa
20 g hiivaa
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
300 g tattarijauhoja (Risenta) 
200 g vehnäjauhoja
3 kananmuna
50 g sulatettua voita
2 prk kermaviiliä
2 rkl vodkaa


Kädenlämpöinen maito, suola, sokeri ja hiiva sekoitetaan keskenään. Lisätään jauhot ja kermaviili ja annetaan seisoa kolme tuntia. Lisätään keltuaiset, voisula ja vodka. Seisotetaan yön yli. Lisätään kermaviili ja vaahdotetut valkuaiset. Paistetaan keskilämpimällä pannulla kirkastetussa voissa molemmin puolin. Kääntämisen jälkeen valellaan pintaa voilla ja valutetaan sitä vielä reunoillekin. Voita pitää kulua paljon paiston aikana.

Juomaksi kokki kehottaa valitsemaan olutta tai samppanjaa.



4.2.2017

Herkkulihapullat - Polkkapossun poika bloggaa

Hei. Olen Eemeli 8v, Polkkapossun poika. Tehtiin iskän kanssa parhaita lihapullia. Tämä on eka ruokakirjoitukseni. 



Eemelin ja iskän herkkulihapullat


800 g jauhelihaa
½ kermaviili
5 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
1 Sysmän sipulikeittopussi
1 rkl sinappia
oreganoa

Sekoita korppujauhot kermaviiliin. Anna turvota 5 min. Sekoita jauhelihan joukkoon muna, sipulikeittopussi, sinappi ja oregano. Lisää kermaviili ja sekoita hyvin. Muotoile pulliksi. Paista 225 asteessa n. 15 min.

26.1.2017

Kikhernepasta - gluteeniton vaihtoehto

Joku päivä sitten kyselin ystäviltäni, mitä pastavaihtoehtoja heille tulee mieleen perinteisille vehnäpastoille. Sähköpostiinikin tulee silloin tällöin aiheeseen liittyviä kyselyjä. Jollain on todettu keliakia, joku toinen taas tahtoo muuten vaan koittaa gluteenitonta ruokavaliota. Ja onhan se ruokatrendikin. Aika vähiin jäi vastaukset, joten lähdin kaivelemaan asiaa. Ja tuloksena päätin kirjoittaa aiheesta pienen juttusarjan. Tässä ei ole sen enempää paneuduttu gluteenittomiin pastavaihtoehtoihin. Pääasia on heittää pöydälle muutamia erilaisia vaihtoehtoja normipastan seuraksi. Ensin kuitenkin gluteeniton kikhernepasta.


Kikhernepasta on minulle ehkä tutuin vaihtoehto. Sitä saa Suomessa muutamaltakin valmistajalta. Tutuin näistä minulle on Tervens, lempääläläinen firma, jossa työskentelee kolme hyvää tyyppiä - nettisivutkin sanoo niin. Uskon tämän, koska myyntipäällikkö Henri "Kysse" Kydeniäkin nauratti päästessään tekemisiin turkulaisen kanssa. Hemmo kun itse on lähes-tamperelainen. Tervensin kikherneet kasvatetaan Kanadassa, viedään laivalla Iso-Britanniaan ja sieltä taas lähetetään valmiiksi jauhettuina Lempäälään. Jäin miettimään, että jos kerran Kanadassakin viljellään kikherneitä, niin eikö tosiaan Suomessakin pystyttäisi. Ilmeisesti ei. Tiedän, että jotkut ovat kokeilleet ihan omaksi huvikseen, mutta pieleen on mennyt kuin Jeesuksen pääsiäinen. Tai olihan siinäkin puolessa. Muihin kikhernepastan valmistajiin palataan tulevissa kirjoituksissa. 

Niin, kikherne on hernekasveihin kuuluva palkokasvi, joka on pääraaka-aine esimerkiksi hummuksessa ja falafeleissä. Pelkkä noiden ajattelu saa kuolasuoneni lepattamaan, pakko olla siis myös hyvää pasta-ainesta. 

Lueskelin juuri lehdistötiedotetta, jossa HK Scan Finlandin ravitsemusasiantuntija Soile Käkönen pohdiskeli lihan roolia uusissa kouluruokasuosituksissa. Kasviksia lisätään, mutta Soilen mukaan pitää myös huomioida, että lihassa on kasvavalle lapselle monia tärkeitä ravintoaineita kuten rautaa ja proteiinia. Soilelle tiedoksi että niitä on myös kasvikunnan tuotteissa hyvinkin runsaasti, ongelmana on ennemminkin se, että kasvikunnnan tuotteet sisältävät elimistöön huonommin imeytyvää ei-hemirautaa. Mutta parempaan imeytymiseenkin on keinot. Entäpä proteiinit? Jos nyt mennään tarkemmin kikhernepastan ravintoarvoihin, niin tässä suoraan pussin kyljestä: 

Energiaa 311 kcal
Proteiinia 21,7 g
Hiilihydraattia 50 g
Rasvaa 2,7 g
Ravintokuitu 11,5 g

Otetaan vertailukohdaksi näädän sisäfilee, siinä on proteiinia 20,9 g, sika-nautajauheliha 17,6 g, porsaan ulkofilee 21,5 g. Sanoisin, että kikherne ja yleensäkin palkokasvit pärjäävät hyvin proteiinivertailussa. Mitä ravintoarvoihin muuten tulee, niin kikhernepasta sisältää runsaasti kuituja ja hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja. Ja on myös gluteeniton. 

Tervensin valikoimissa on tällä hetkellä penneä, makaroonia ja fusillia. 



Tex-mex kikhernepastakeitto

1 keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 chili (tai siis maun mukaan)
1 rkl juustokuminaa
0,5 rkl savupaprikaa (tai normaali paprikajauhetta)
2 rkl rypsiöljyä
500 g tomaattimurskaa
2,5 l kasvislientä (tai vettä + liemikuutioita/Sysmän kasvisliemijauhetta)
2 rkl ketsuppia
200 g kikhernefusilleja
1 pss herne-maissi-paprikaa
3 dl kypsennettyjä pintopapuja (muut pavut käy yhtä hvyin)
suolaa
pippuria
persiljaa



Pilko keltasipuli ja freesaa sitä hetki öljyssä. Pilko myös valkosipulit ja chili, lisää pannulle juustokuminan ja savupaprikan kanssa ja freesaa taas. Lisää tomaattimurska ja osa kasvisliemestä, anna muhia hetki ja lisää loput nesteet. Anna muhia 15 minuuttia. Lisää pasta, hemapa ja pavut. Pasta kypsyy vajaassa viidessä minuutissa. Rouhatuta pippuria, tarkista suola ja lisää pieni kourallinen persiljasilppua. Maustemäärät ovat suuntaa antavia. Itselläni oli taatusti enemmän, mutta ehkä näillä kannattaa lähteä. Myös ketsuppia voi lisätä, jos haluaa kirpeyttä pois. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tervens Oy:n kanssa. 


10.1.2017

Viidentoista minuutin simpukkapasta ja Neito-rypsiöljyt

Olin innoissani kuin vauva varpaistaan kuullessani suomalaisesta Neito-rypsiöljystä. Kyllä, minulla kuluu järkyttävät määrät oliivi- avokado-, rapsi-, rypsi-, seesami-, maapähkinä-, hamppu-, auringonkukka- ja mitä niitä nyt olikaan -öljyjä. Aivan upeaa, että tarjolla on myös täysin kotimainen vaihtoehto, joka on valmistettu suomalaisista rypsinsiemenistä. 


Kyseessä ei ole siis vain yksi öljy, vaan perusrypsiöljyn lisäksi tuotesarjassa on koko makukavalkadi: sitruuna, valkosipuli, yrtti, mustapippuri, chili, voi, paahdettu sipuli. Lemppareitani ovat ehkä sitruuna ja voi, mutta kaikki muutkin ovat varsin makoisia. Jopa chili pääsi yllättämään positiivisesti, sillä oletin, ettei siihen kuitenkaan ole uskallettu potkua laittaa. Vaan olipas. Niin ja hinta näyttäisi pyörivän jossain hieman yli kolmen euron eli ei paha.

Ehkä vielä pieni asia terveyshyödyistä. Rypsiöljy on pehmeää rasvaa, siinä on hienosti omegoja, jos jonkin numeroisia. Rasva on tärkeää rasvaliukoisten viitaminien imeytymiselle, eikä iho, silmät tai elimistökään tykkää pahaa tyydyttämättömistä rasvahapoista. Kumpi sitten on parempaa: oliiviöljy vai rypsiöljy? Eipä taida tutkijoillakaan olla tästä konsensusta. Todettakoon vain, että antaa mennä kumpaakin ja vielä vähän päälle rypsiöljyä. Niin kauan kuin kyseessä on kotimainen tuotekin, hei ja hurraa Suomen pelloille! 

Kysyin juuri possukeittiön kauniimmalta, mitä mieltä hän on ollut Neito-rypsiöljyistä, tai haluisiko ehkä tuoda tähän kirjoitukseen jotain näihin öljyihin liittyvää: "Kirjoita siihen, että ne on olleet ihan erinomaisia ja maistuvat juuri niiltä, mitä pulloissa lukee. Ja sopivasti, ihan sikahyviä. Ai joo, mainitse vielä, että mun mielestä ne ovat parhaimmillaan öljypohjaisissa pastoissa." Allekirjoitan viimeisen virkkeen. Varsinkin kun yhä harvemmin tulee tehtyä kermapohjaisia pastoja, on Neito-öljyille löytynyt saparon mentävä rako polkkakeittiössä. 

Pastojen lisäksi käyttötarkoituksia on vaikka mitä. Tietty ihan salaatinkastikkeena vaikka fetasalaatissa tai tomaatti-mozzarellasalaatissa. Myös oliivien tai herkkusienten marinointiin Neito-öljyt käyvät hienosti. Ja grillivartaiden voiteluun. Tai sitten vaikka ihan pelkkään paistamiseen. Meillä jopa paistettiin banaania Neito chili -öljyssä ja olihan se aikaa hauskaa jäätelön, mustapippurin ja rommikastikkeen kanssa. 


Mutta erään reseptin haluan jakaa. Tätä teemme tasaisin väliajoin, koska kyseessä nyt on vaan niin hemmetin helppo, halpa, vaivaton, nopea ja ennen kaikkea maistuva ruoka. Siinä on erittäin hieno makumaailma ja omasta mielestäni tätä voisi tarjota suit sait sukkelaan vaikka vähän hienommillakin syömingeillä. Ja tekemiseen menee vartti - jos on nopea niin vielä vähemmän eli spagetin kypsymisaika.  



Simpukkapasta (3 annosta)

spagettia 350 g

puolikas keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
Neito sitruuna -rypsiöljyä
Neito voi(n makuinen) -rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
savustetut simpukat öljyssä (200g pirkka)
persiljaa 
parmesaania

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä al denteksi. 

Freesaa pilkottuja sipuleita hetki pannulla ja lisää rypsiöljyjä. Niitä saa laittaa ihan reilulla kädellä, ehkä ½ dl. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää simpukat lopuksi ja pieni nyrkillinen hakattua persiljaa. Heitä spagetit sekaan ja pyörittele hyvin. Lopuksi voi vielä lisätä öljyjä, jos siltä näyttää, ei ole turhan tarkkaa. Päälle parmesaania. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Avena Nordic Grain Oy:n kanssa.


2.1.2017

Falafelit rosollista

Muutama päivä sitten sen keksin: koska olen vannoutunut rosollin ja falafelien ystävä, päätin käyttää hyväksi joulun rosollijämät. Ja muutenkin vihaan ruuan heittämistä pois. 



Falafelit rosollista

rosollia
juustokuminaa 
kurkumaa
chiliä
valkosipulia
tuoretta korianteria
suolaa
kanamuna
korppujauhoja
vehnäjauhoja

Kaikki sekaisin, pikainen surautus sauvalla, paisto pannulla rypsiöljyssä, syönti pilahviriisin kanssa.

20.12.2016

Xmas: kahden ammattilaisen juomasuositukset

Jos itsestäni olisi kiinni, joulupöydän takuuvarmoja juomavalintoja olisivat Hart Sport ja vihreä Smurffi. Onneksi näin ei ole, tänä vuonna joulun juomasuositukset ovat laatineet Turun Kellariravintolan ravintolapäällikkö Johanna Hietamäki (viinit) ja anniskelukahvila Tiirikkalan baarimestari Jari Kosunen (oluet).

Johanna kertoo, että joulun pöydässä on monia makuja ja viinit koetaan usein haasteellisiksi. Jos yleistä koko aterian läpi menevää punaviiniä lähdetään miettimään, kannattaa valita notkea ja raikas, ei liikaa tanniineja eikä liian tuhti. Jos täyteläisemmän viinin kuitenkin haluaa pöytään, tulee tanniinien olla kohtuullisia ja viinissä pitää olla sopivaa mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. 

Yleisjuoma

Rohkeampi voi juoda roseviiniä vaikka läpi koko aterian, mutta aina varma valinta on ihana kupliva samppanja. Johannan suosiossa kylpee Bonnaire Grand Cru Blanc de Blancs, joka on hienostunut, jopa kevyesti paahteinen ja erittäin kuiva, mutta kuivuudestaan huolimatta jättää jopa hieman kermaisen suutuntuman. Jarilla on useitakin ehdotuksia hyväksi yleisolueksi. Vakka-Suomen Panimon kevyesti savuinen Jouluolut on aina hyvä valinta, kuten myös hänen oma suosikkinsa Duvel. Se on erittäin hapokas, aromaattinen, tasapainoinen ja pehmeä, hieno belgialainen blond ale. Duvelissa on hieman sitruksista hedelmäisyyttä, joka antaa kivaa raikkautta. Ja vaikka siinä olueksi onkin kohtalaisen korkeat prosentit (8,5%), on Duvel silti yllättävänkin kepeä olut. Myös pilssit toimii hyvinä yleisoluina. Jari mainitsee, että pils osuu joulupöydässä enemmän targetteihin, kuin moni muu oluttyyli. 

Bonnaire Grand Cru Blanc de Blancs Champagne Extra Brut, 34,90€



Duvel, 3,98€
Kalat ja mäti 

Polkkapossulle joulun parasta ruoka-antia ovat kalat, laatikot ja rosolli. Johannan suosikki kalojen seuraksi on saksalainen Schloss Schönborn Rheinhaug Riesling Trocken. Vuoden 2013 vuosikerta valittiin vuoden viinit -kilpailun pronssimitalistiksi omassa sarjassaan. Tuoksussa on sopivasti sitruunaa, kypsää hedelmää ja rusinaa ja maku vastaa hyvin tuoksua. Aromit ja hapokkuus syleilevät kaloja ja äyriäisiä kuin spartalaiset öljytyt sotilaat toisiaan. Hmm, mielenkiintoista. Jarin valinta graaveille, mädeille ja silleille on pale ale eli vaalea pintahiivaolut. Pale aleissa on yleensä kiehtova hieman runsaampi humalointi, kevyesti sitrusta ja hedelmäisyyttä. Jarin valinta kalojen kanssa onkin Olarin Panimon Area 21 IPA, 6,3%. Maussa voi huomata miedosti greippiä ja jopa ananasta. Jari alkaa selvästi liikuttua heittäytyessään Runebergiksi ja kertoessaan, kuinka tässä oluessa käytetyn humaloinnin pehmeän hedelmäinen pihkaisuus hurmaa suun onkalot hiljalleen viekoitellen. Niin. Näinhän se varmasti on. 

Schloss Schönborn Rheinhaug Riesling Trocken 2015, 11,99€


Olarin Panimo Area 21 IPA, 4,18€



Kinkku, kalkkuna ja laatikot

Joudun jo tässä vaiheessa kuuntelemaan vatsani vaativaa murinaa, kun ajattelen lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa. On ihan epäinhimillistä kirjoittaa jouluruuista ja juomista, kun vatsani ei saa tehdä kulinaarista tuttavuutta niiden kanssa vielä neljään päivään. Johanna kertoo, että Kellariravintolan joululounas on katettuna vielä torstaihin eli 22.12. asti. Hinta on 40€ ja tarjolla on kaikkea konjakkigraavatusta lohesta omena-kanelijäädykkeeseen. Auttaisikohan tuo?

Yhdysvaltalainen Hahn Pinot Noir on keskitäyteläinen punaviini, jossa on reilusti kirsikkaa, hennosti savua ja makeita mausteita. Parhaimmillaan tämä on Johannan mukaan tummien linturuokien kanssa, mutta myös kinkulle tämä on oiva viini. Jos täyteläisempää haluaa, niin espanjalainen Lan Gran Reserva 2008 on täsmävalinta, hintakin tosin pomppaa jo yli parinkympin. Olutpuolelle Jari ehdottaa Plevnan Tummaa 5,6%. Tsekkiläistyylinen pohjahiivaolut on tummien lagereiden kestomenestyjä ja sitä on valmistettu vuodesta 1994. Maku on on monimuotoinen, maltainen, hennon lakritsainen. Siitä on löydettävissä myös rukiista toffeisuutta. Valitettavasti ongelmana on saatavuus, mikäli ei satu nauttimaan jouluruokaa ravintolassa, jossa on hanassa Tummaa. Jari heittääkin ilmoille vielä raikkaan König Pilsenerin. 

Hahn Pinot Noir 2014, 17,99€


Lan Gran Reserva 2008, 22,90€


König Pilsener, 2,61€



Jälkkärit

Aika monena vuotena olen valmistanut sitruunaista pannacottaa, tänä vuonna ajattelin yllättää itseni puolukkaisella jäädykkeellä. Kuulen myös pakastimessa olevien itse kerättyjen karpaloiden kutsun, uh ja siihen lämmintä kinuskia. Jälkkäreihin olen jo varautunutkin valmistamalla vaniljaista tyrnilikööriä. Jos sitä nyt vielä silloin on jäljellä. Mikäli ei ole, niin Johanna hehkuttelee Ètim Verema Tardanaa. Makean viikunainen, lämmin ja hennon mausteinen. Se onkin kiinnostava tuttavuus, en ole maistanut. Jarin olutsuositus on Lindemansin Kriek, joka on yhdistelmä tammitynnyrissä kypsynyttä lambicia ja kirsikkamehua. Kriek ei ole ällömakeaa, mutta sopii hyvin jälkiruokien kanssa. Jari vinkkaa vielä, että valkohomejuustojen kanssa Kriek muodostaa lähes täydellisen makuparin. 

Ètim Verema Tardana 2014, 13,99€


Lindemans Kriek, 3,14€



Ja pitäähän minunkin vielä hämmentää juomasoppaa: jos haluaa nimittäin keskittyä enemmänkin jonkin yhden suomalaisen panimon tuotteisiin joulupöydässä, niin Vakka-Suomen Panimo on hyvä valinta. Todella tasapainoinen ja monipuolinen valikoima taidolla ja sydämellä pantuja tuotteita.  Itse olen jo valmistautunut alla näkyvällä makustelukattauksella. Taka-alalla jo Jarinkin mainitsema Jouluolut. SavuVehnältä odotan paljon. Savusauna lämpenemään , kinkku tiskiin ja menoksi, varma täsmätuote. Pekoni kuulostaa mielenkiintoiselta, en tiedä vielä, miten siihen suhtautuisin, kaikki kunnia yllätyksellisyydelle. Prykmestar Talvibock onkin tuttu jo ennestään: korkeaprosenttinen kylmän poistaja, tuhtia limppuisen leivän makeutta ja täyteläisyyttä. Tule joulu, kiitos. Ja iso käsis myös Johannalle ja Jarille. 



13.12.2016

Kolme Härkis-reseptiä

Härkis-bolognese
Härkis-iskender
Härkis-lindströminpihvit

Lanseeraustilaisuuden jälkeen Härkiksestä on kohistu ympäri ruokapalstoja ja somea. Kyseessä on Verso Foodin härkäpavuista kehittämä tuote, jota voidaan käyttää kastikkeissa, pihveissä, padoissa, lähes missä vaan, mitä mieleen tulee. Korkean proteiinipitoisuuden vuoksi Härkis on mainio lisä kasvisruokavalioon ja tarjoaa oivan vaihtoehdon myös lihansyöjälle. Käyttötavaltaankin Härkis taipuu ruokiin jauhelihan tavoin. 

Mietin, millä avaisin härkistelyni. No, mikä voisikaan olla luontevampaa kuin bolognese, tekisi mieleni sanoa jopa ragu bolognese. Tosin ragu merkitsee bolognalaista lihakastiketta, joka yleensä tarjotaan pastan kanssa. Sana tulee ranskan verbistä ragoûter, joka tarkoittaa "kiihottaa ruokahalua". Useimmiten se sisältää jauhelihaa, sipulia, selleriä. tomaattia, porkkanaa, viiniä ja mausteita. Halusin valmistaa Härkiksestä siis hieman hienomman bolognesen ja lopputulos olikin aika huima.  Oman pikantin lisänsä tähän heittää anjovis, joka on ihan must. Ja hei, tätä haudutellaan kauan, joten kiireellä ei kannata lähteä tökkimään.


Hienompi Härkis-bolognese

oliiviöljyä
1 sipuli pieneksi pilkottuna
sokeria
1 porkkana pieneksi kuutioituna
puolikas varsisellerin varsi pieneksi kuutioituna
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
tomaattipyreetä
2½ dl kuivaa valkoviiniä
1 prk tomaattimurskaa
4 anjovisfileetä pieniksi pilkottuina
tuoretta basilikaa
4-5 dl kasvislientä
paketti Härkistä
muskottipähkinää
suolaa
pippuria
parmesaanijuustoa

Freesaa pannulla sipulia, lisää ripaus sokeria ja anna hieman jopa karamellisoitua, mutta vain siis hieman. Antaa mukavaa makua kastikkeelle. Lisää porkkana ja varsiselleri ja paistele sen aikaa, että ne alkavat hieman pehmetä. Lisää myös valkosipuli ja tomaattipyree. Lisää valkoviini, tomaattimurska, anjovikset ja kourallinen basilikasilppua. Anna muhia hetki ja lisää sitten kasvislientä ja sekoita kastiketta kunnolla. Saa poreilla hiljalleen 1,5-2 tuntia. Tarkista aina välillä, ettei neste ole loppunut ja jos on, lisää nestettä. Nyt kastikkeen pitäisi olla kohtalaisen paksua. Lisää Härkis ja mausta pian. 
Toivottavasti muistit keittää pastan. Päälle parmesaania. 


Härkis-iskender

oliiviöljyä
paketti Härkistä
juustokuminaa
savupaprikaa
salaattia
purjoa
avokadoa
pisaratomaatteja
pitaleipää
soijajugurttia
chilikastiketta

Paista Härkistä hetki oliiviöljyssä ja mausta juustokuminalla ja savupaprikalla. Siirrä syrjään ja paista kuutioidut pitaleivät rapeiksi. Revi salaatti, viipaloi avokado, siivuta tomaatit. Kokoa annos, päälle soijajugua, chilisoosia ja raparperichutnya. Ihana mättö!



Härkis-lindströminpihvit

paketti Härkistä
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
2 rkl korppujauhoja
1 peruna
2 kananmunaa
0,5 dl kaurakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa
2-3 rkl vehnäjauhoja

Lindstöminpihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, korppujauhot, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa Härkis, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Määrää saattaa joutua lisäämään, jos tuntuu, ettei pihvi pysy paistettaessa koossa. Ensimmäiseen versiooni en laittanut lainkaan vehnäjauhoja, toiseen lisäsin vajaa kolme ruokalusikallista, jolloin pysyi hyvin kasassa. Tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Verso Foodin kanssa.

10.12.2016

Itse tehdyt etikkapunajuuret

Enää ei hilseile. Tosin päänahka on punajuurenpunainen ja olo on muutenkin hassu, muttei hilseile. Punajuuren keitinvesi on nimittäin tehokas lääke hilseilyä vastaan, sitä kun hieroo muutamana päivänä päänahkaan, niin jo helpottaa. Kävin hoitelemassa myös talonmiehen rouvan päänahan, on ollut varmaan hänenkin mielestään kiusallista, kun maassa makaava kuollut solukkovana paljastaa hänen liikkeensä. Vielä kiusallisempaa oli, kun talonmies tuli paikalle kesken käsittelyn. Mutta kerrankin sain hänen täyden huomionsa ja pystyin vihdoin vihjaamaan vetävästä ulko-ovesta. Hän vastavuoroisesti vihjasi, että vetää pian tauluun, jollen poistu pikaisesti heidän vetävästä ulko-ovesta. En halunnut jäädä paikalle katselemaan irvokasta tauluun vetoa, joten poistuin. 

Mutta haluan jakaa hyvin helpon tavan valmistaa itse etikkapunajuuria. Näistä tulee vähintään yhtä hyviä, kun Felixin juurikkaista. Käytän samaa ohjetta kuin hölskykurkkujen valmistukseen. Tillin tosin hylkään julmasti kuin parittoman sormikkaan. 



Etikkapunajuuriviipaleet

½ kg punajuuria
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Keitä punajuuret kypsiksi ja kuori. Leikkaa viipaleiksi. Sekoita laakeassa kipossa etikka, sokeri ja suola. Lisää punajuuriviipaleet. Kääntele muutaman tunnin välein siten, että liemi pääse antamaan kaikille kosketuksen. Etikkapunajuuret ovat valmiita viimeistään seuraavana päivänä.

Jos olet punajuurifani saatat pitää myös näistä resepteistä:

Punajuuri-savusiikakiusaus
Punajuuri-metsäsienilasagne
Kaura-punajuurisämpylät
Ellan joulutortut punajuuri-porkkanatäytteellä
Punajuuri-fetasalaatti ja jugurtti-kardemummakastike



8.12.2016

Myskikurpitsakeitto, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja juustokuminalla maustettua jugurttia


1 myskikurpitsa
oliiviöljyä
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 chilipalko
inkivääriä
8-10 dl kasvislientä
puolikas koskenlaskija
suolaa
mustapippuria
myskikurpitsansiemeniä
savupaprikaa
suolaa
maustamatonta jugurttia
juustokuminaa
neilikkaa
persiljaa


Halkaise kurpitsa pitkittäin neljään osaan. Poista siemenet ja niistä rämmäleet, huuhdo siivililässä ja kuivaa talouspaperin päällä. Kaada yhden kurpitsan siemenkoteloon hieman oliiviöljyä, dippaile sutia koteloon ja sudi viipaleet. Paahda 200 asteessa puolisen tuntia. Irrota liha kuorista.

Lorauta pannulle kevyesti oliiviöljyä ja paahda siemeniä hetki siinä. Mausta savupaprikalla ja suolalla.

Pilko sipulit, chili ja kuivattu inkivääri, freesaa hetki oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Lisää kurpitsaliha ja kasvisliemi. Anna porista kymmenisen minuuttia, lisää koskenlaskija ja poraa sauvalla samettiseksi. Tarkista vielä suola ja pippuri.

Mausta jugurtti juustokuminalla ja neilikalla. Kauho keitto lautaselle, päälle paahdettuja siemeniä, hieman jugua ja persiljaa.

Juomasuositukset:

Olut: Prykmestar Jouluolut (raikas pils, jossa mukava savuinen aromi) tai Prykmestar PaleAle
Valkoviini: Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition 2015 (mausteinen, kevyesti hunajainen)

2.11.2016

Särjen syöminen on ympäristöteko

Monet vanhemmat ihmettelevät, mitä tehdä niille kaikille särjille, joita perheen juniori ilopäissään nostelee mato-ongella 30 sekunnin välein laiturin päästä hieman jäiden sulamisen jälkeen tai myöhään syksyllä. Muistan joskus itse parhaimmillaan vetäneeni noin 80 särkeä ihan pienessä ajassa, tällöin en ymmärtänyt särjen arvoa ja palautin ne mereen takaisin sukeltelemaan. 

Valitettavan monen mielestä kalan syöminen on liian vaikeaa, kun siinä on yksikin ruoto liikaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että siinä on vähintään yksi ruoto. Särjessä ruotoja on, kyllä. Mutta särki on arvokala, aliarvostettu arvokala. Sopivasti uunissa muhineesta särjestä sulaa ruodot niin, ettei niitä enää edes huomaa. Kyseistä ideaa on hyödynnetty myös Järki särki -säilykkeissä. Kertaakaan en huomannut ruotoa, niin hyvin ne olivat sulaneet lihan sekaan. Peratun ja suomustetun särjen voi hyvin jauhaa myös lihamyllyssä tai tehosekottimessa, jolloin ruodot häviävät sekaan ja luusto kiittää. Särkipullat tai särkipihvit, ai nami. Valitettavan suuri osa särjestä kalastetaan turkiseläinten rehuksi, vain pieni määrä menee ravintoloille. 

Järki särki oli Vuoden Suomalainen Elintarvike 2016 -finalisti. Olisi varsin mainiota, mikäli tämän tuotteen kautta arvostus särkeä kohtaan saataisiin nousuun. Särjen syöminen on myös ekoteko, Varsinkin rehevöityneistä järvistä särkien kalastamista kannattaa suosia, sillä suuret särkikannat lisäävät levän määrää syödessään niitä laiduntavaa eläinplanktonia. Ympäristöteko on myös korvata tonnikalasäilykkeet Järki särjellä!

Keski-Suomen Korpilahdessa Komppa-Seppälän tilalla Päijänteen kupeessa valmistetaan Järki särki -säilykkeitä. Makuja on tällä hetkellä kaksi: savustettu ja luomuvalkosipuli sekä luomutomaatti ja yrtit. Aiemmin luomutilalla keskityttiin lähinnä hunajaan, mutta ystävien kärkkyessä yhä enemmän ja enemmän tilan keittiössä valmistuneita kalaherkkuja, päätettiin panostaa myös särkiherkkuihin. Voi hyvin -hunaja on yhä kuitenkin tilan toinen päätuote. Tykkään Komppa-Seppälän isännän ja emännän ajatusmaailmasta: "Hunajassa ja särjissä on mielestämme paljon samaa. Molemmissa hyödynnetään resursseja, jotka ovat kestäviä ja menisivät ilman hyödyntämistä täysin hukkaan".

Järki särki -säilykkeessä käytetyt kalat on kalastettu pääosin Päijänteestä kylmän veden aikaan. Tällöin särki on parhaimmillaan, eikä kukaan pääse keljuilemaan mudan mausta. 


Särki-ruispitsaleipäset

revittyä varrasruisleipää
ketsuppia
tomattipyreetä
purkki Järki särkeä (luomutomaatti ja yrtit)
Järki särjen lientä
oreganoa
ananasta
oliiveja
juustoraastetta

Sivele leivät ketsupin, tomaattipyreen ja Järki särki -purkissa olevan öljyn sekoituksella. Päälle särkipaloja, oreganoa, ananaspaloja, oliiveja ja juustoraastetta.  225 asteessa 6-8 minuuttia.


Särkilaatikko

vajaa kilo perunoita
purkki Järki särkeä (savustettu ja luomuvalkosipuli)
1 iso sipuli
1½ rkl piparjuurta
1 rkl dijon-sinappia
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
Järki särjen liemi
2 rkl vehnäjauhoja
1½ tl suolaa
valkopippuria
tilliä

Viipaloi perunat ja pilko sipli. Voitele uunivuoka ja sekoita perunat, sipuli, särjet ja piparjuuri. Sekoita kipossa loput aineet ja kaada päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. tunti. Pinta saa ottaa kunnolla väriäkin. Laatikon kylkeen sopivat kivasti etikkapunajuuret.



Kirjoitus on tehty yhteistyössä Komppa-Seppälän tilan kanssa. 

1.11.2016

Seitinohutta viininmaistelua ja tervaleijona


Lokakuun alun hämärtyvänä iltana onnistuin livahtamaan Forum Marinumiin Cisa Groupin viininmaisteluun. Livahtaminen on ehkä hieman liiottelua, sillä jo mennessäni kompastuin hellästi kynnykseen ja herätin iltapäiväunia Ruususena nukkuvan aina niin ruusuisen puolisoni. Kotiintulostani en edes uskalla puhua. Viinit olivat tilaisuudessa ehdoton pääasia, mutta ruokaihmisenä kiinnitin toki huomiota myös mutustelupuoleen, söin ehkä parhaan wallenbergin pihvin ikinä: kuohkea, maukas, jopa aavistuksen kohokasmainen. Seurana mm. kauden juureksia. 

Cisa Group on viinin tukkumyynti- ja maahantuontiyritys. Tuotteita myydään alkoissa, lentokentillä, ravintoloissa, tiäs missä. Valikoima kattaa tuotantoalueita ympäri maailman ja tuotteita on halvasta kalliiseen käyttötarkoituksesta riippuen. Cisa Group on sitoutunut eettisen kaupankäynnin edistämiseen ja ympäristöasioilla on firmalle tärkeä merkitys. Cisa Groupin maanmainio myynti- ja markkinointipäällikkö Robin Salmi jutustelikin minulle, että heillä kannustetaan päämiehiä lisäämään luomutuotteiden valikoimaa ja näin ottamaan ympäriasioita enemmän huomioon. Skål sille, arvostan.  

Tervaleijona suussa harhailin tilaisuuteen, ensimmäisenä osallistujana tietty. Koska olisin muka ollut myöhässä, varsinkin arvoisana kutsuvieraana?! Minut otti vastaan kovin iloinen Catharina Rosenbröijer-Hackzell. Hän, jonka nimen lausuminen tuotti yhä enemmän ja enemmän hankaluuksia viininmaistelun edetessä. Vaikka suurimman osan suuhuni menneestä viinistä poistinkin sylkykuppeihin, noin 48 viiniä teki silti tehtävänsä. Polkkapossu siis ilmoittautui saapuneeksi ja sanoi käsipäivää Robinin ja Catharinan lisäksi myös avainasiakaspäälliköille Jensille ja Villelle. Illan aikana kävi selväksi, että kaikki Cisan kaverit olivat alansa asiantuntijoita ja vaikka mitä kurjaa ja vaikeaa kysyttävää yritinkin keksiä, vastaukset tippuilivat kuin kypsät hedelmät persimonipuista. Huippuosaamista, tykkäsin. Skool ja arvostan taas. 


Astelin määrätietoisesti samppanjabaarin puolelle. Siellä olisi epäilemättä paras paikka huuhdella suu tervaleijonan mausta. Mikä muu siihen kävisi paremmin kuin Drappier IV, alkossa 64,90€? Saman kysymyksen esitin myös tiskin taakse ja sieltä suositeltiin ennemmin proseccoa, 11,89€, joka osoittautuikin löydöksi. Jopa niin hyväksi, että kun arvioin illan loppupuolella omia lemppareitani, tuo prosecco oli hinta-laatulistalla hyvinkin korkealla. Toki kalliimmat Drappierit hakkasivat sen mennen tullen, mutta tosiaan jos painotetaan nyt enemmän tuota hintalaatuisuutta. Tai sitten se oli vain mahtava makupari tervaleijonan kanssa.

Samppanjabaarin jälkeen ajattelin, että seuraavaksi olisi luontevaa siirtyä valkoviinien syleiltäväksi. Aloitin homman australialaisella Regatta Baylla, chardonnay 6,48€. Ihan ok kyykkyviiniksi. Mistä kertoo myös se, ettei tästä jäänyt negatiivisia eikä positiivisia muistoja sen enempää. Neutraalius on kyykkymaailmassa hyve - vanha viidakon sanonta. Muutama hieno valkoviinilöytö myöhemmin siirryin punaviineihin. Minulle selkeä kohokohta. Wallenbergin pihvin kanssa Nugan Alfredo Dried Grape, 19,98€, osui kuin nuoli sieluuni. Myös hennon paahteinen ja kepeästi rusinainen italialainen Villa Valentina, 11,98€, sangiovese, iski meikään. Ja olihan siellä paljon muitakin löytöjä. Keräsin tähän omat suosikkini. Tai ainakin ne, joista muistan jotain. Skål vielä kerran, nyt ruotsalaisella åolla.  




31.10.2016

Pofu: yrtti ja paprika-chili

Pofu on kiinnostava kasvis-soijavalmiste. Kehittelijänä on entinen ravintoloitsija Simo Reijonsaari, joka tunnetaan  uusikaupunkilaisen Gasthaus Pookin ex-yrittäjänä. Tapasin hänet pikaisesti Turun Ruokamessuilla ja palo näkyi silmissä, kun Reijonsaari kertoili Pofun taustoja. Ensiesittely Pofulle tehtiin maalisikuussa Gastro 2016 -messuilla ja siellä se saikin kehuttavasti huomiota. Alkujaan Pofu oli suunniteltu leivän päälle, mutta hiljalleen ymmärrettiin, että siitä olisi paljon muuhunkin. Olen aivan samaa mieltä. Näen käyttömahdollisuuksia keitosta hampurilaiseen, kastikkeesta pataan ja pitsasta pastaan. Pofulle on varmasti tilausta, kun kasvisruokailu kukoistaa ja kun nyhtis ja härkis ovat tallanneet hyvää jalansijaa. Saanko taas kerran sanoa, että Suomessa tehdään tällä hetkellä todella hienoja ruokainnovaatioita.  

Jo aiemmin olen kaupoissa tutustunut Pookin salaatinkastikkeeseen, joka sekin on Simon kaunokirjoitusta - vakiokamaa mökkijääkaapissa kesällä ja samalla myös ainoa salaatinkastike, jolla siellä on perusteltu peruuttamaton paikkansa. Mies tietää, mitä tekee. 

Pofua on kahta versiota: yrtti ja paprika-chili. Tuote on maidoton ja gluteeniton ja soveltuu myös vegaaniruokavalioon. Ensin ajattelin pitäväni enemmän paprika-chilistä, mutta sitten huitaistuani siivun leivälle, en enää ollut varma mieltymyksistäni. Yhtä kaikki, molemmat maistuu minulle. Tällä hetkellä Pofua myydään lännen ja etelän hyvin varustelluissa Citymarketeissa ja K-supermarketeissa. Jossain muuallakin ja lisää on kuulemma tulossa. Tarkemmat tiedot Pooki Foodsin sivuilta.

Niin ja piti vielä sanomani, että Pofu kestää kivasti myös kuumentamista. Se on varmasti parhaimmillaan ihan perinteisissä kotiruuissa. 

Nyt kun Hesarin pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kyseenalaisti lähiruuan ja luomuilun ruokahifistelynä ja elitisminä, en ole ihan varma uskallanko näin hipsteriä ruokajuttua Polkkapossuun edes laittaa, saan luultavasti tästä pääkirjoituskolumnimaiset vihat päälleni. Senkin uhalla annetaan mennä vaan ja kuten tapoihin kuuluu, kumarretaan Pofun suuntaan ja toivotaan, että takanani on samalla hetkellä Akkanen. 


Pofu-juurespyttipannu

Pofua (yrtti)
perunaa
porkkanaa
palsternakkaa
lanttua
sipulia
savupaprikajauhetta
timjamia
suolaa ja mustapippuria
kananmunia
suolakurkkua

Keitä juurekset lähes kypsiksi, jäähdytä ja kuutio. Pilko pofu haluamasi kokoisiksi paloiksi, paista kuumalla pannulla öljyssä pikaisesti väri ja rapsakkuus pintaan. Laita syrjään odottamaan. Lisää pilkottu sipuli, freesaa hetki. Lisää juurekset, mausta savuparikalla, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Paistele hetki ja lisää pofu. Paista kaveriksi kananmuna ja ole iloinen, jos sinulla on vielä suolakurkkujakin kaapissa.


Tomaattinen pofu-kikhernepasta

pastaa

Pofua (paprika-chili)
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
pieni kourallinen oliiveja
500 g tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
ripaus sokeria
pikku loraus etikkaa
kuivattua oreganoa
suolaa ja mustapippuria
persiljaa

Valmista pasta ohjeen mukaan. Pilko pofu haluamasi kokoisiksi paloiksi, paista kuumalla pannulla öljyssä pikaisesti väri ja rapsakkuus pintaan. Laita syrjään odottamaan. Lisää pilkottu sipuli, freesaa hetki. Lisää myös valkosipuli ja pian sen jälkeen oliivit, tomaattimurska, tomaattipyree, sokeri, etikka, oregano, suola ja pippuri. Anna muhia hetki ja lisää lopuksi pofu ja kikherneet. Tarjoa pastan kanssa. Älä unohda persiljaa.




27.10.2016

Myskikurpitsa-spelttihelmisalaatti


Sen verran olen ollut spelttihelmien mausta ja rakenteesta pähkinöissäni, että oli uuden salaatin aika. Vaikka juuri viikko sitten tein granaattiomenaisen version. Ja kun kurpitsaakin sattui jäämään kurpitsakeiton teosta, niin mikäpä olisikaan ajankohtaisempaa kuin kurpitsa-spelttihelmisalaatti. Tästä tuli ihan taivaallista. On pakko samaan hengenvetoon todeta, että Birkkalan luomutilalla valmistetaan aivan tajuttomia tuotteita. Emäntä huutelee, että kirjoita siihen vielä, että spelttihelmiä ja spelttimannaa meillä vedetään kuin pikakelauksella. No kirjoitan: spelttihelmiä ja spelttimannaa meillä vedetään kuin pikakelauksella. 


Myskikurpitsa-spelttihelmisalaatti

4 dl Birkkalan spelttihelmiä

kastike (marinadi):

3 valkosipulinkynttä pilkottuna
4 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl vettä
½ rkl hunajaa
suolaa
pippuria

Kypsennä spelttihelmet ohjeen mukaan. Kypsennyksen voi tehdä joko keittämällä tai hauduttamalla. Valmista kastike ja pyörittele spelttihelmien joukkoon heti niiden kypsyttyä. 

myskikurpitsa
purjoa
pätkä kurkkua
kirsikkatomaatteja
persiljaa


Leikkaa kurpitsa pitkittäisiksi paloiksi ja sivele rypsiöljyllä. Öljyä voi vaikka vähän kaataa paikkaan, josta olet jo ottanut siemenet pois, ei tule ylimääräistä tiskiäkään.  Kun nyt olet ottanut talteen siemenet, huuhtele ne ja kuivaa talouspaperipalojen välissä. Paahda siemeniä hetki pannulla öljyssä, lisää suolaa ja savupaprikaa. Varo poksuvia siemeniä. Paahda kurpitsoja 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, erota liha kuoresta ja leikkaa liha sitten kuutioiksi.  

Pilko purjo, kuutio kurkku, halkaise kirsikkatomaatit ja hakkaa persilja. Sekoita spelttihelmien joukkoon. Heitä lopuksi kurpitsansiemenet ja kurpitsapalat päälle ja rouhi päälle vielä mustapippuria myllystä. Tämän voi tarjota kylmänä tai lämpimänä.