19.7.2017

Punajuurifalafelit

Yhdistin rakkauteni punajuuriin ja intohimoni falafeleihin: tuloksena houkuttelevat punajuurifalafelit. Ohjeessa ei ole käytetty kananmunaa, kyseessä on vegaaaninen herkku. Ja koska minulla sattui olemaan avattu pussi soijapapuhiutaleitakin, heitin senkin vielä taikinaan. Ei ehkä ihan falalfel-ortodoksista, mutta who cares. Nämä raaka-ainemäärät ovat semisti suuntaa antavia, lisäilin välillä koepaiston jälkeen mm. korppujauhoja paremman lopputuloksen saamiseksi. Mutta jotenkin näin se meni. 

Aijuu. Jotenkin tuli hämärä muistikuva, että olisin tehnyt viime joulun jälkeen rosollijämistä myös falefeleja. Punajuuri on siis selkeästi hyvä raaka-aine tähän. 


Punajuurifalafelit: 

3 keitettyä punajuurta
1,5 dl soijapapuhiutaleita
1,5 dl keitettyjä kikherneitä
1 dl korppujauhoja
1 rkl perunajauhoja (taikina pysyy paremmin kasassa)
0,75 dl oliiviöljyä
0,75 rkl juustokuminaa
chiliä maun mukaan
reippaasti suolaa
reilu kourallinen tuoretta korianteria

Liota soijapapuhiutaleita vedessä vähintään pari tuntia. Jos sinulla on hyvä monitoimikone tai iso kutteri, jolla saat tämän massan kerralla ajettua taikinaksi, anna mennä vaan. Muuten kannattaa laittaa pienemmissä osissa. Muokkaa kostutetuin käsin taikinasta haluamasi muotoisia pullasia tai pihviköitä. Pyörittele vielä pikaisesti lautasella korppujauhoissa. Parhaan lopputuloksen saat, kun uppopaistat muutaman minuutin rypsiöljyssä ja otat reikäkauhalla talouspaperin päälle lepäämään. Myös runsaassa rasvassa paistaminen on ok, jos ei jaksa uppopaistaa. Uunia en suosittele.

Tällä kertaa tungin näitä tortillaan, pitan väliin ja söin vielä varhaisperunoidenkin kanssa. Hyvänä seurana maistuu aina vaikkapa soijajugu ja raparperichutney, jota minulla on aina kaapissa. 


15.7.2017

Gluteeniton ja vegaaninen tuorepasta GlutØ - Ravioliateria 10 minuutissa

Taas on tullut hieman helpotusta keliaakikkojen elämään, kun Glutzero Finland Oy on lanseerannut uuden gluteenittoman ja vegaanisen tuorepastasarjan GlutØ. Tällä hetkellä sarjaan kuuluvat pappardelle, rigatoni, fusilli, rustica, gnocchi, fettuccine ja kaksi erilaista raviolia. Raviolien täytevaihtoehdot ovat artisokka ja pinaatti-sitruuna. Jälkimmäinen on erityisesti meikäläisen mieleen, ei ensimmäisessäkään mitään valitettavaa ole.


Pastataikina koostuu hyvinkin yksinkertaisista raaka-aineista: riisijauho, maissijauho ja vesi. Rakenteesta on saatu varsin mukava ja näitä syö tosi mielellään. Jos en ole ihan väärässä, niin GlutØ on tällä hetkellä Suomen markkinoiden ainoa vegaaninen ja gluteeniton tuorepastasarja. Toki se sopii kaikille muillekin, jotka eivät ole myöskään riisille, maissille tai vedelle allergisia. Älkääkä naurako, joillekin vesiallergia on ihan todellisuutta. Iho ei kestä sadetta, eikä välillä omaa hikeäkään, joillekin nesteen juominenkin aiheuttaa kurkun turpoamista. No niin, taisin ajatutua sivuraiteille

Ravioleista valmistuu todella nopeasti ja hyvin pienellä vaivalla hemaisevan herkullinen ateria. Sehän onkin osa pasta-aterioiden parhautta. Näin kokkailu tapahtui possukeittiössä:


Pinaatti-sitruunaraviolit ja oliivinen tomaattikastike

pieni keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa
1 dl vettä
ripaus sokeria
suolaa ja pippuria
kuivattua oreganoa
pieni kourallinen oliiveja
muutama lehti tuoretta basilikaa silputtuna
rucolaa
parmesaania

Pilko keltasipuli ja freesaa hetki öljyssä, lisää myös pilkotut kynnet. Lisää tomaattimurska ja vesi, anna muhia hetki. Lisää sokeri, suola, pippuri, oregano ja oliivit. Keitä raviolit ohjeen mukaan lähes kypsiksi runsaassa vedessä ja nostele varovasti reikäkauhalle kastikkeen sekaan. Läjä basilikasilppua sopii tähän kuin saparo possulle. Viimeistele rucolalla ja parmesaanilla. Annostele lautasille.  

Voit kypsyttää raviolit myös tomaattikastikkeessa. Tällöin kypsymisaika hieman pitenee. Itse suosin raviolien kypsyttämistä runsaassa nesteessä, jolloin ne pysyvät paremmin koossa. Kastiketta pitää kuitenkin välillä hämmennellä, jolloin raviolit saavat turhia kosketuksia. 


   Girjoitus on tehty yhteistyössä Glutzero Finland Oy:n kanssa.  

12.7.2017

De Buyerin hiiliteräspannu

Hiiliteräspannu on paistinpannujen nykypäivää. Vaikka olenkin vannoutumaton Ikean 14,90€ pannun fani, on hiiliteräspannu tietysti laadultaan ihan eri tasoa ja toki ikuinen siinä, missä ikealainen kestää muutaman vuoden.

Paistinpannujen Ferrareita ovat ehdottomasti De Buyerin pannut. Mutta mikä hiiliteräspannusta tekee niin hienon jutun? No ensimmäisenä tietysti se, että kuten valurautapannukin, niin myös hiiliteräspannu on oikein hoidettuna ikuinen. Jos pinnassa menee jotain pahasti pieleen, voi pannua hioa esimerkiksi vesihiomapaperilla ja tehdä uusi rasvapoltto ja pannu on taas kuin uusi. Hetkinen, mikä rasvapoltto?


Uusi pannu kannattaa ensin käsitellä, jotta siihen saadaan sopiva pinta. Ja sopiva pinta siihen syntyy polttamalla rasvaa pintaan. Tiedättehän, taatusti on mukavampaa, että pinnasta irtoaa ruokaan rasvaa kuin vaikkapa alumiinia tai muita käsittelyaineita. Rasvapolttoon parasta on silava, mutta mikäli haluaa tehdä homman vegaanisesti sekaantumatta eläimiin, voi polton tehdä myös rasvalla, joka kestää korkeita lämpötiloja. Tällöin hyvä vaihtoehto on rypsiöljy. Näin minä hoidin homman:

Pesin pannun kuumalla vedellä ja kuivasin sen huolellisesti. Sitten levy kolmoselle ja pannulle ohut kerros rypsiöljyä. Hetken päästä lämmöt vitoselle ja odottelin, että käry alkaa hiljalleen nousemaan. Liesituuletinta ei kannata pitää päällä ja muutenkin kannattaa varata lähelle iso kattilan kansi, mikäli sattuu liekki roihahtamaan. Kun käryä alkoi nousta, heiluttelin pannua puolelta toiselle siten, että öljyt juoksivat pinnalla joka paikkaan ja silminnähden määrä väheni. Hetken päästä pannu viereiselle levylle jäähtymään ja öljyn kuivaus talouspaperilla patakinnas kädessä. Sitten pannulle uusi ohut kerros öljyä ja sama juttu. Toistin tämän ehkä 12-13 kertaa, jotta sain pintaan jäämään pienen rasvakerroksen. Pannuhan paranee vaan käytössä, siitä ei heti tule täydellistä tai täydellisen väristä, vaan pintakerros tekeentyy hyväksi hiljalleen. Kuvassa pannu  4-5 käsittelykerran jälkeen.


De Buyerin pannuja myy Kitchentime, jolla on muutenkin loistavat keittiötarvikevalikoimat pannuvalikoimista puhumattakaan. Tällä hetkellä on muuten menossa kesäale, vink vink. Ja ei tarvi pelätä, että hiiliteräspannu olisi järkyttävän kallis, omani hinta on tällä hetkellä verkkokaupassa tarjouksessa 45,90€.

Rasvapolton jälkeen ensimmäisenä pannulla sai kunnian valmistua kastike pastalle. Rauhallinen startti siis.


Munakoiso-fetakastike pastalle

 oliiviöljyä
1 sipuli
1 pieni munakoiso
2 valkosipulinkynttä
400 g tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
0,5 rkl sokeria
oreganoa
n. 20 kpl pikkukapriksia
n. 10 oliivia
n. 20 kpl fetakuutioita
suolaa ja pippuria
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa

Pilko sipuli ja freesaa hetki öljyssä. Lisää kuutioiksi pilkottu munakoiso ja pilkotut valkosipulit, freesailee taas. Lisää tomaattimurska ja välillä vettä, mikäli tarvii. Heitä sekaan ripaus sokeria, ketsuppiakin saa käyttää. Kastike rakastaa kuivattua oreganoa. Lisää myös pikkukaprikset ja pilkotut oliivit ja lähes lopuksi fetakuutiot, niiden ei tule sulaa kastikkeeseen. Lisää suolaa ja pippuria ja hakkaa vielä päälle basilikaa ja persiljaa.

Tarjoa spelttipastan kanssa, esimerkiksi Sunspeltin pappardelle on mainiota tähän tarkoitukseen.


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Kitchentimen kanssa. 





11.7.2017

Soijapapuhiutalesnacksit

Hetken aikaa on soijapapuhiutalepussi pyörinyt villasukissani, enkä ole oikein tiennyt, mihin sitä käyttäisin. Ohjeistuksena siinä on pataruokiin, mysliin, sellaisenaan ja aamiaistuotteisiin. Olen hiutaleita joskus viilin tai jugun sekaan heittänyt, ihan ok on toiminut ja ollut myös hyvä proteiinilähde. Seuraavaksi suunnitelmissani on punajuuripyörykät tai ehkä jopa punajuurifalafelit, joihin hiutaleet varmaan sopisivat kivasti ensin liotettuina ja ehkä hieman möyhennettyinä. En ole vielä päättänyt. 

Mutta näihin snackseihin tulee himo. Tosiaankin. Varsinkin jos haluaa jotain vähän kevyempää kuin sipsit tai suolapähkinät, niin tää on hyvä vaihtoehto. Hiutaleiden maku on itsessään kevyesti pähkinäinen, johtuen valmistamisessa käytettävästä paahtamisesta. Maustaminen on sitten ihan itsestä kiinni, minä tein näin: 

Soijapapuhiutalesnacksit

2 dl soijapapuhiutaleita
2 rkl rypsiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
reilusti suolaa

Öljyn ja mausteiden määrät ovat viitteellisiä. Heittelin aika randomina pussiin, mutta voisin kuvitella, että näin tulee hyvää.

Kaada öljy ja mausteet pussiin, sekoita. Lisää hiutaleet ja kääntele. Levitä leivinpaperille ja paahda 200 asteisessa muutama minuutti.


Ja kuten kuvasta näkyy. tein taas vaihteeksi gazpachoa ja siihen päälle säästin muutaman zipaleen. Hekkua oli siinäkin, mutta parhaimmillaan pelkillään natustellen.

Soijapapuhiutaleita on ainakin VegeSunilla.

9.7.2017

Sitruksinen jäätee

Jääteen valmistaminen lämpimällä ilmalla on yhtä hyvä idea kuin kakkupalan antaminen koiralle ihan millä vaan ilmalla. Nautinto on taattu. Jääteen voi maustaa lähes millä vaan, mutta suosittelen käyttämään Liptonin yellow labelia. Tuloksena on juoma, joka ei jää kurkkuun kiinni, eikä ole liian karvas. Maustamiseen voit valmistaa vaikka erikseen jonkin hauskan makusiirapin esimerkiksi inkivääristä tai nektarista. Eikä kuusenkerkkäsiirappikaan ihan kamalaa tässä ole. Puhtaista mustaherukanlehdistä saa myös uskomattomat soundit. 



Sitruksinen jäätee (hunajalla makeutettu)

3 litraa vettä
1,5 dl hunajaa
9 teepussia (Lipton yellow label)
1 limen mehu
1 sitruunan mehu
2 appelsiinin mehu
sitruunamelissaa
minttua
jääpaloja
(kivennäisvesi)

Lisää hunaja kiehautettuun veteen ja sekoita. Lisää teepussit, anna muhia nesteessä ja teen maun maustua oman makusi mukaiseksi. Huomaa, että kuuma tee maistuu aina voimakkaammin, kylmänä maku heikkenee. Purista joukkoon sitrushedelmien mehut. Jäähdytä. Mikäli kaipaat lisää makeutta, keitä vettä, lisää siihen hunajaa ja lisää joukkoon.  Lopuksi juoma kannuun ja mukaan sitruunamelissaa, minttua ja jääpaloja. Jatka jääteetä kivennäisvedellä, mikäli haluat poreita elämääsi. 


8.7.2017

Ravintola Gustavo - Turku *****

Naama hymyssä ja vatsa täynnä maistuvaa ruokaa. On mukavaa saada tällaiset eväät mukaan, kun poistuu ravintolasta, vaikkei edes pyydä dogibägiä. Gustavo tarjoaa niin kokonaisvaltaisen pakkauksen hyvää elämystä, että tuohon ravintolaan palaa mielellään uudelleen. 


Jo jonkin aikaa Turusta on tehty Suomen ravintolapääkaupunkia. Gustavo on taas yksi syy lisää nimen oikeutukselle. Vähätorin reunaan Tuomiokirkkosillan kupeeseen on alkanut kerääntyä erittäin tasokkaita ravintoloita, on Mamia, Paninia, Tårgetia, Bistro Juliennea, Tiirikkalaa, unohtamatta tietenkään suoraan joen toisella puolella olevaa Pinellaa. Reilun vuoden Linnankadun alkupäässä toiminut Gustavo on mainio lisä tähän ravintolatiivistymään. Parasta tässä on se, että jokaisella paikalla on kuitekin oma juttunsa, joka poikkeaa muiden paikkojen ideasta. Uskoisin, että tällaisessa tapauksessa kilpailu on pelkästään hyvästä ja ravintolat ruokkivat toinen toisiaan paikkojen hyvässä imussa olevista asiakkaista. Ja onhan tuo muutenkin hienoa kulttuurimaisemaa: Tuomiokirkko, Aurajoki, vanha kirjastotalo ja Seipelin nurkat. Ei tuolla turhaan ole kuninkaat ja keisarit ratsastaneet tanssivista Possuista puhumattakaan. 



Gustavon keittiötä luotsaa Paimion Anthony Bourdain eli  Markus Rautala, joka on myös toinen paikan omistajista (ei kuvassa). Erittäin rento, hymyilevä, elegantti, suora, helposti lähestyttävä, määrätietoisella kädenpuristuksella varustettu kaveri. Samat sanat voin helposti liittää itse ravintolaan, onhan se mahtavaa, että paikka on todellakin omistajansa näköinen. Sisusta on tietyllä tavalla hillityn yksinkertainen, mutta jotenkin siellä on saatu aikaan ihan erityislaatuinen tunnelma. Tykkään erittäin paljon. Rautala kertoo kiertäneensä keittiöitä akselilla Yhdysvallat-Helsinki-Turku. Kotikulmat vei kuitenkin voiton, kun hän kuuli, että paikassa aiemmin toiminut Osteria Ovo lopettaa toimintansa. Rautala on työskennellyt aiemmin mm. Casino Helsingissä, Rocassa, Fishmarketissa ja Sassossa. 



Välimeren ruokamaailma on lähellä Markuksen sydäntä. 

- Tykkään Välimeren maissa siitä, että tullaan ravintolaan porukalla ja maistellaan kaikkia hienoja erilaisia juttuja ja jaetaan ruokia. Kun on maisteltu samoja juttuja, niistä on myös mukava viritellä keskusteluja. Tai sitten tullaan vaan ihan pikaisesti poikkeamaan, otetaan vaikka pari pinchosia, lasi hyvää viiniä ja jatketaan seuraavaan paikkaan. Viinimme ovat myös tarkkkaan valittuja hinnaltaan n. 32-50 euroa pullo. Alkon valikoimasta niitä ei juuri löydy ja noin puolet tuodaan omana tuontina. Markus kertookin lähtevänsä kohta Piemonteen viininhakureissulle.Varmaan ihan kamala matka (allekirjoittaneen huomio). 

Niin, mikä ihmeen pinchos? Tunnet sen varmaan paremmin nimityksellä tapas eli ne ovat pikkusyötäviä. Näitä keittiöpäällikkö suosittelee erityisesti. 

- Meillä todellakin panostetaan näihin. Suomessa tapaksiksi saatetaan kutsua vähän mitä vain, missä on leivälle heitetty vähän jotain tahnaa ja jihuu, tapas on valmis. No onhan siinä toki osa totuus, mutta vain osa. Todella pieni osa. 

Markus puhuu asiaa. Pikkusyötävien ystävänä olen maistanut jos jonkinlaista tapasta. Nähtyämme Gustavon pinchos-listan, päätimme skipata kokonaan ns. pääruoan (vaikka nekin näytti herkullisilta) ja rakentaa aterian pikkusyötävistä, pizzasta ja jälkkäristä. Tosiaankin, Gustavossa on myös messevät pizzat. Ei kebabbiloiden pitsoissakaan mitään vikaa ole, mutta niitä ei Gustavosta kannata lähteä hakemaan. Ja kun ne kirjoitetaan pitsa, tämä kirjoitetaan pizza, eikös juu. No, ei niistä pitäisi puhua edes samassa kappaleessa, mutta meni jo. Gustavossa on Ovon ajoilta oleva mahtava pizzauuni, jossa pizza valmistetaan napolilaisin menetelmin. Pitkään kohonnut pohja kruunaa taideteoksen ja cornicionesta eli pizzan laitaan muodostuvasta ilmavasta reunuksesta henkii autenttisuus. Minun makuun.   

Mitenkäs se homma sitten meni? Meidät otettiin oikein ystävällisesti vastaan ja ohjattiin ikkunapöytään. Paikassa on myös terassi, mutta tällä kertaa jäimme sisään. Henkilökunta oli erittäin avuliasta ja asiantuntevaa. Tuttuun tapaani kyselin kaiken mahdollisen epäselväksi jääneen tai itselleni vieraan: miten teette ruskistetun voin, entä pizzataikinan makuuaika, mitä noi boqueronesit taas olikaan, entä gilda-sanan etymologia, tuleeko se niinku ennemminkin Biskajanlahdelta vai ehkä jopa Kreikan suunnalta. Tai ehkä en kysynyt tätä, en muista. Salihenkilökunta tiputteli vastaukset pelottavan suvereenilla antaumuksella ja miespuolinen kaveri alkoi jo vähän innostua kertoessaan, kuinka ruskea voi lopuksi pyöräytetään vielä jäätelökoneessa lopulliseen muotoonsa ja missä lämpötilassa voihin oikeasti saadaan se kaikkein paras paahteisuus juuri niin, ettei voi kuitenkaan vielä pala. Jumankeka hienoa meininkiä, arvostan. 

Aterian aloitti talon oma leipä, jota leivotaan joka päivä. Masennuin ihan totaalisesti, kun leipä oli niin mieletöntä tuon ruskistetun voin kanssa. Mistä tätä saa ja voiko tätä ostaa mukaan? Voi. Onko enää mitään järkeä syödä enempää, sillä tämä nyt oli vaan niin helvetin hyvää, että voiko mikään maistua enää miltään? Voi. Ruokajuomaksi otin italialaisen pale alen Baladin Isaac, joka meni hienosti läpi koko aterian. Hieman makeahko, kevyt, hennosti appelsiininkuorinen, aika reilusti hiilihappoja. Todella virkistävä tuttavuus. Tuskin on sekään alkon matskua, en ole tarkistanut.  



Seuraavaksi pöytään pikkusyötäviä, hinnat olivat jossain 4-8 euron hujakoilla. Tähän on nyt pakko todeta, että ihan huikeat bataattiranskalaiset, parhaat jotka olen saanut. En meinannut niitä ensin edes ottaa, mutta ajattelin, että ehkä joku tuollainen yksinkertainen olisi ihan kivaa vuohenjuustomoussen ja karamellisoidun porkkanan tai lohichevichen ja inkiväärivaahdon kanssa. Näiden lisäksi otettiin vielä tiikerirapuja valkosipuliöljyssä, savustettuja katkarapuja ja aiolia, friteerattuja vihreitä pikkupaprikoita sekä grillattua mustekalaa ja savupaprikaa. 






Näiden kanssa samaan aikaan pöytään saapui vielä Fig-pizza, jossa oli mm. tuoretta viikunaa ja voimakasta gorgonzola-juustoa, hieno makupari. Vaikka tämän possun vatsa oli jo hyvinkin pinkeänä, pöytään ilmestyi vielä tiramisu sekä suklaafondant vadelmasorbetilla. 1500 kilokalorin jälkeen raahauduin keittiöön tervehtimään päällikköä ja kiittämään kaikesta. Tarjouduin myös polttamaan kalorit tiskin ääressä, mutta hän oli sitä mieltä, että pyörälenkki kauniissa kesäillassa vielä kauniimman bambinan kanssa olisi parempi vaihtoehto. Hyväksyn.     


Lihapuoli jäi tässä kirjoituksessa hieman vajaalle, mikä ei suinkaan tarkoita, ettei sitä olisi tarjolla. Pinchos-listalla on kaikkea kiinnostavaa ilmakuivatusta kinkusta chorizoon. Markus kertookin, että monessa paikassa kun tilaat ilmakuivattua kinkkua, kokki vetää vakuumipakkauksen auki ja napsii lihat sieltä. Gustavossa saat taatusti laadukasta juuri leikattua lihaa suoraan telineestä. Kuva kertokoon. 



Ihan loppuun vielä haluaisin sanoa, että vaikka Kari Fabio laulaakin olen suomalainen, voitaisiin välillä hiukan jalostaa suomalaista ravintola-ajattelua. Aina ei ole ihan pakko vetää perinteistä alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka -settiä läpi, vaan voi maistella asioita vähän sieltä täältä. Tai kuten Markus toteaa, välillä voi pysähtyä vaikka parille pikkusyötävälle ja lasilliselle viiniä ja jatkaa seuraavaan paikkaan. Olen niin samaa mieltä. Sitä paitsi Olen suomalainen on alkuperäisversiona L'Italiano.

Suosittelen pöytävarausta, jos menet illalla. Possu kävi natustelemassa 1730 perjantaina, tällöin ravintolassa oli aikas rauhallista. Mutta jo kuudelta alkoi porukkaa virrata kivasti sisään. Tableonline. Ja hei, Gustavo tarjoaa lounastakin, lista on nähtävissä ravintolan sivuilla. Gustavo osallistuu myös Food & Fun Turku -ruokatapahtumaan syyskuun lopulla. 

Kiitos henkilökunnalle. Mahtava paikka ja hyvä meininki. 


6.7.2017

Polkkapossun poika bloggaa - Ruskea herkkutattikastike

Moi! Tässä Eemeli 8v, Polkkapossun poika. Oon taas tänään vieraskynäilijänä. Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne lihapullien ja kauranekkujen ohjeet. 

Mun teki mieli tänään pihvejä, perunaa ja ruskeaa sienikastiketta. Iskä sanoi, että ai vähän niinku Sauce duxellesia vai? No joo en tiä, mitä se on mutta varmaan ihan hyvää. Iskä neuvoi, että sitä voi tehdä vaikeammin tai sitten oikoreittiä. No, me päätettiin vähän oikaista. Vaikea reitti olisi tehdä ensin Sauce Espagnole pohjaksi, mutta tästäkin tulee kuulemma tosi hyvää. Ja niin siitä tulikin. Näin me tehtiin: 


Ruskea herkkutattikastike, possupihvejä ja perunoita

kasa perunoita
4 kpl possun ulkofileitä

Keitä perunat. Paista pihvit molemmin puolin pannulla kypsiksi, älä kuitenkaan liian kypsiksi sillä possu menee helposti kuivaksi


0,5 dl kuivattuja herkkutatteja

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl vettä
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl ketsuppia
loraus sinappia
suolaa ja pippuria
tuoretta kirveliä ja persiljaa

Laita tatit likoomaan veteen 20 minuutiksi. Pilko pienemmiksi. Voi toki tehdä myös tuoreista tateista, sitten vaan paistaa ne ensin pannulla. 

Sulata voi ja lisää vehnäjauhot. Sekoittele jauhoja ja anna niiden ruskistua oikein kunnolla, lähes niin, että ne kärähtävät, muttei kuitenkaan. Lisää vesi koko ajan muovivispilällä sekoittaen. Lisäile tarvittaessa vettä. Lisää tomaattipyre, ketsuppi ja sinappi. Anna muhia ja mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Lisää tatit ja myös liotusvettä voi käyttää kastikkeeseen. Ihan lopuksi vielä yrtit. 



4.7.2017

Pizzakivellä rapean kuohkeaa

Erittäin lämmin suositus pizzakivelle. Itse olen testaillut kiviä grillissä ja kiviä uunissa, hyvin on toiminut kummassakin. Huomaathan kuitenkin, että kaikki pizzakivet eivät sovellu esimerkiksi grilliin. Vaikka kuinka tykkäänkin ohuesta ja rapeasta pohjasta peruspizzassa, pizzakivijutuissa homma menee erilailla. Sillä saadaan aikaan juuri sellainen ihanan rustiikkinen, paksuhko mutta kuitenkin rapean kuohkea pohja, jota tiedän Emilian ja Giuseppen isoäidin Lorenza Barbi di Fiorellin veivaavan Napolin viereisessä pienessä kylässä  kiviuuniarinassaan. 

Pizzakiviostoksia voi tehdä vaikkapa Kitchentimessa tai Clasulla. Kuvan pizzakivet taitavat olla Weberin tavaraa. Tosin tämän kirjoituksen ainoa sponsori on meikän kurniva vatsa, joka kaipaa yhtä tasaisin väliajoin pizzaa kuin suuhygienisti sähköhammasharjaansa. 

Viimeksi kun tehtiin uunissa pizzaa, laitettiin pohja folion päälle täytteineneen ja sitten folio tulikuuman kiven päälle ja uuniin. Olen todennut sen hyväksi metodiksi ja folio ei haittaa autenttisuutta. Turha tässä alkaa kuitenkaan pizzan tekemistä opettamaan, heitetään nyt tähän vaan eräs herkullinen täyteideointi, joka toteutettiin koirakokkien tykönä lähellä Suomen pohjavesirivieraa. Koirat saivat toki osansa. 

Takuuvarma pizzapohja: 

1½ dl vettä
3/4 pkt hiivaa
½ tl suolaa
ripaus sokeria
3 rkl rypsiöljyä
n. 5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri, öljy ja osa jauhoista. Lisää loput jauhot ja leseet alustamalla pohjaa käsin. Lisää sen verran jauhoja, että pohja irtoaa sopivasti käsistä. Laita pohja kohoamaan lämpimään liinan alle vähintään puoleksi tunniksi.

Täytteenä tässä maukas tomaattikastike, parsaa, vuohenjuustoa, anjovista, tomaattiviipaleita ja toki mozzarellaa. Eipä siihen muuta tarvi. 








3.7.2017

Härkäpapurouhe-porkkanapihvit ja tilli-jugurttikastike

Täydellisen kasvispihvin kehitteleminen jatkuu. Vaikka pääsinkin aivan mahtavaan tulokseen. Härkäpapuroheesta tulee pihviin juuri sopiva suutuntuma. 



Härkäpapurouhe-porkkanapihvit ja tilli-jugurttikastike

2 dl härkäpapurouhetta
3 dl vettä
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 porkkana
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl korppujauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
timjamia
paprikajauhetta


Keitä rouhetta 6 minuuttia, ei yhtään enempää, kaada vesi pois. Freesaa sipulit pikaisesti pannulla. Raasta porkkana. Sekoita kaikki ainekset ja anna korppujauhojen turvota vähintään 15 minuuttia. Painele kädessä puoliväkivalloin tiiviiksi pihveiksi ja paista reilussa öljyssä muutama minuutti molemmin puolin.

Kastike:

2 dl maustamatonta jugua
muutama oksa tilliä
loraus sitruunamehua
ripaus sokeria


Seuraksi kvinoatabbouleh.

26.6.2017

Kinuskikastiketta, kohmeisia marjoja ja jäätelöä

Mikäpä sen ihanampaa kuin kohmeiset marjat ja kuuma kinuski. Jos kaapissa sattuu olemaan vielä jäätelöä, niin siitä. Kinuskin voi valmistaa monellakin tapaa, vaikkapa keittämällä kokoon kondensoitua maitoa. Jos haluaa saada herkut nopeammin esiin, niin suosittelen seuraavaa:


Kinuskikastike

2 dl kuohukermaa
1,5 dl fariinisokeria
ripaus suolaa

Sekoita kattilassa ja keitä muutama minuutti kinuskiksi. Lisää suolaa. Lautaselle kohmeisia marjoja esim. vadelmia, mustikoita herukoita ja karpaloita.

17.6.2017

Åbo Open -drinkkikilpailu

Maanantaina 19.6. klo 18 järjestetään Anniskelukahvila Tiirikkalassa jännät karkelot, kun Turun parhaat baarimestarit mittailevat taitojaan drinkkien valmistamisessa. Finalistit ovat valikoituneet kisaan ennalta lähettämiensä reseptien perusteella. Åbo openissa haetaan tänä vuonna juomaa, joka on kiva nauttia ennen ruokaa ja yhtenä raaka-aineena tulee olla jokin Martinin vermuteista. Kukin kilpailija valmistaa kolme cocktailia ja aikaa on kahdeksan minuuttia. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se on tarkoitettu vain täysi-ikäisille. 

Kruunua pitää tällä hetkellä hallussaan viime vuoden voittaja Tiirikkalan Jarno Venho. Euroviisujen tapaan seuraava kisa vedetään voittajan kotipaikassa eli tällä kertaa siis Tiirikkalassa. Siellä onkin viime aikoina panostettu erityisesti cocktaileihin. Ei huono panostus, sillä tiskin takana hääräilee Jari Kosunen, joka on erittäin innovatiivinen ja taitava kaveri. Kosunen on myös tämän vuoden kahdeksan finalistin joukossa ja saa ainakin meikäläiseltä monen monta peukkua, hyvä Jari!

Tästä ja helteestä innostuneena meinasin alkaa väsäämään jääteetä, mutta päädyin kuitenkin tekemään Irish Coffeen. Miksei, kuuma juoma toimii helteellä kuin libresse eli ihan v*#un hyvin. Tällä ohjeella tuskin juhlisin Åbo Openissa, varmaan jotain sanomista heti tulee, mutta näin Irish Coffee meikälle maistuu. Kunnon sokeria (muscovado tai fariini), hyvää kahvia (ei espressoa), irlantilaista viskiä ja kermavaahtoa (ei sprayta tötteröstä).  


Irish Coffee

2 tl muscovadoa
kahvia
4 cl jamesonia
kermavaahtoa

Anna sokerin sulaa kahvin joukkoon, lisää viski ja lopuksi lusikan kuperaa puolta pitkin kerma siten, ettei se sekoitu kahvin joukkoon. Päälle voi runtata vielä muskottipähkinää, jos haluaa fiilistellä. Eri asia kuuluuko se Gaelachin kahviin.



16.6.2017

Gazpachon aakkoset eli miten tehdään täydellistä gazpachoa

Andalusia ja varsinkin sen eteläinen osa on gazpachon synnyinkoti. Vaikka joku saattaakin olla alkuperäisaineksista aikas tarkkana, Andalusiassa tarjotaan myös Gazpachoa, jossa ei ole tomaattia lainkaan. Kts. seuraava kohta (se ei liity tähän mitenkään).

Blenderi. Ehdoton juttu. Ainekset kulhoon ja hyrrä pyörimään. Sitä paitsi pyöriminen on nyt kova juttu, spinnerit.

Caspa on latinaa ja tarkoittaa pienten palasten sekamelskaa. Gazpacho saattaa olla saanut siitä nimensä.

December 6th on Yhdysvalloissa kansallinen Gazpacho-päivä. Silloin on joku toinenkin juhlapäivä.

Erinomaisessa keitossa maistuu juuri sopivasti valkosipuli. Älä laita sitä liikaa. Yhteen blenderikulholliseen riittää hyvin yksi valkosipuli.

Forssa. Suomen gazpachoinen pääkaupunki. Silloin kun asukkaat eivät vedä vahaa tötterötukkiinsa, hiovat nuo mukavat kantahämäläiset gazpacho-reseptejään uuteen uskoon. Ainakin uskoisin niin.

Geriatrit suosittelevat gazpachoa vanhuksille helteillä. Miksei, se on ehdottomasti muutenkin hellepäivän keitto. Ja onhan se myös helppoa niellä.

Hapot. Gazpacho saa mukavan raikkautensa ja pienen kirpeytensä tomaateista ja niiden hapoista. Kts. kohta M.

Iovfefe

Jääpalat eivät kuulu tähän, vaikka niitä välillä resepteissä näkeekin. Vettä voi hieman lisätä, jos tulos ei miellytä, mutta vain vähän. Tee keitto valmiiksi hyvissä ajoin ja anna jäähtyä jääkaapissa.

Kurkusta voi kaapia siemenetkin pois, jos huvittaa. Omasta mielestäni se on tarpeetonta.

Leipä. Joissain resepteissä ei edes leipää käytetä, mutta ne ovat niin väärässä. Leipä suurustaa keittoa juuri sopivasti, jolloin lopputulos ei ole smoothie eikä mikään mukaan asiaan kuulumaton juttu. Sillä saadaan rakenteeseen myös mukavaa kermaisuutta. Leipää kannattaa liottaa vähintään puoli tuntia ensin vedessä ja sitten puristella nesteet pois.

Makeus. Sopan ei ole tarkoituskaan olla makeaa. Jos lisäät inauksenkaan sokeria, joudut vastaamaan siitä minulle. Tomaattien hapot pitää maistua, tai kyseessä ei ole gazpacho.

Nillittäjät ovat aina valittamassa. Gazpacho on ja sen kuuluukin olla kylmä keitto. Suomalaiset eivät ehkä ole parhaita syömään soppiansa kylminä, mutta tämä on hyvä juttu harjoitella.

Oliiviöljy. Käytä vain hyvää oliiviöljyä. Ja paljon. Espanja on suurin oliiviöljyn tuottaja ja kyllä sitä osataan käyttääkin. Vaikka Italiassa ja Kreikassa osataan myös, valitse tähän espanjalaista laatua.

Paprika. Käytä sekä punaista että vihreää paprikaa. Punainen on sopivasti makea, kun taas vihreä antaa sopalle sopivaa karvautta.

Rustiikkista maalaisleipää voi paahtaa kuutioina kuumalla pannulla ja lisätä sitä valmiin annoksen päällä.

Salaattisoppahan tämä ei ole lainkaan. Vaikka gazpachon vihaajat sitä näin saattavat kutsuakin, heitä tikulla silmään ja takulla toiseen.

Tomaatti. Valitse vain kypsiä tomaatteja, jos ei ole saatavilla, unohda keitto. Toki voit käyttää myös valmiiksi kuorittuja kokonaisia purkkitomaatteja, Mutti on tunnetusti hyvää. Niin minäkin tein, kun oli vain 3 sopivan kypsää tomaattia.

Usko tai älä, tällä hetkellä allekirjoittaneen parvekepöydällä jolkottelee mustarastas. Liekö tullut rusinoita hakemaan. Voinen luovuttaa ne rastaalle, keittoon rusinat eivät kuulu.

Viinietikka on must! Parasta tähän on sherryviinietikka, mutta muutkin käy. Oma lempparini on juuri nyt omenaviinietikka, mutta se vain siksi, ettei sherryviinietikkaa ole.



Eli tuon ohjeistuksen perusteella kun heität seuraavan satsin blenderiin, kaikki menee hienosti ja saat makoisaa espanjalaista hellepäivän keittioa.


Gazpacho

3 kypsää tomaattia
1 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti)
1/3 kurkkua
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sherryviinietikkaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(vettä tarvittaessa)


14.6.2017

57 villiruokaohjetta

Pari vuotta sitten kokosin Polkkapossuun vuosien varrella kertyneitä villiruokaohjeita, 43 kappaletta. Nyt on hyvä aika päivittää listaa, tässä 14 lisää eli linkkeineen yhteensä 57 ohjetta. Kuvia ei ole linkitetty.





Nokkosfalafelit ja raparperi-nektariinisalsa

Ukonpalko-punasipulipiirakka

Sriracha-lahna

Ahventartar

Herkkutatti-hernerisotto

Mustikka-kookospiirakka

Tyrni-sillilautanen 

Parmesaani-munakoisovuoka suppilovahveroilla

Kuusenkerkkäglögi

Nokkos-vuohenputkicannelonit

Mädin käsittely

Täytetyt bataatit ja litulaukkaa

Lahnaa leivinpaperikääreessä

Suolapähkinä-nokkospesto 



Ruokakirjasuositus: K niin kuin kaali

S niin kuin suosikki, P niin kuin parasta. K niin kuin kaali on ehdottomasti eräs lempparikasviksistani. Se taipuu moneksi ja on eräs monipuolisimpia kasviksia.

Kaalia on viljelty jo vuosituhansia. Alkukotia on vaikea määrittää, sillä kaali on levinnyt lähes maailman jokaiseen kolkkaan. Kiinassa se tunnettiin jo 6000 vuotta sitten, merkintöjä on myös Mesopotamiasta, antiikin Kreikasta ja Roomasta, joissa sitä pidettiin ylellisyystuotteena. Ensimmäiset pyöreäpäiset kaalit ilmestyivät Englantiin 1300-luvulla ja levisivät sieltä hiljalleen läpi Euroopan muualle maailmaan.

Kaalin suosio perustuu epäilemättä sen maun lisäksi runsaseen satoon ja hyvään kestävyyten tuholaisia vastaan. Ja onhan kaalinpäät veikeän näköisiä pikku otuksia. Polkkapossun lapsuuden kodissa viljeltiin kaalia, ehkä siksi se herättää minussa lämpimiä tunteita. Muistan, kun isä viritteli joko punaiseen zetoriin tai siniseen super dextaan ison perälavan ja sitten mentiin isolla porukalla keräämään kaalinpäitä. Lopuksi monimetrinen lava oli niin täynnä, että ainakin omiin silmiini se näytti maagiselta kaalivuorelta. Ja kun kaalia kerran oli paljon, oli myös isoja puisia kaalihäkkejä paljon. Niiden seassa oli loistava telmiä ja rakennella yllättäviä majaviritelmiä. Sana viritelmä onkin saanut alkunsa siitä, että telmitään lähes haltioituneessa viriviritööttöötadhd-tilassa kaalihäkkien keskellä ja keksitään jokin loistava kyhäelmä eli kyhös. Kyhöksen alkuperää en tunne.

Salla Korpela on mennyt kevyesti sekaisin kaalista. K niin kuin kaali on hänen hieno keittokirjansa ja samalla oodi kaalille. Kaikki opuksen ohjeet ovat kasvisruokia ja suuri osa myös vegaanisia. Ruokakuvista vastaa taitava Anna Autio. Kirja on jaettu lukuihin erilaisten kaalien mukaan: keräkaali, varhaiskaali, kukkakaali, parsakaali jne. Resepteissä on pääruokia, lisukkeita, kasviksia, höyrytystä, keittämistä, grillaamista. Kuten todettua, kaalista on moneksi.

Sain kirjasta hyviä ideoita ja paljon inspiraatiota, joten otetaan kuvaan mukaan lamppu odottamaan juuri sinun välähdystä.



Grillatut varhaiskaalit

Eräs ehdoton reseptisuosikkini kirjasta on grillatut varhaiskaalit. Saattaa monesta kuulostaa vähän häröilyltä, mutta sitä se kaikessa hienoudessaan onkin. Valmistustapa jota ei välttämättä ihan heti itse keksisi, vaikka kuinka hyppelisi kaalikiimassa häkkien seassa. Varhaiskaali leikataan 3-4 sentin lohkoiksi, palat suditaan öljyllä ja heitetään grillin. Homma on valmis, kun pinta alkaa sopuisasti ruskistua tai herkästi jopa mustua. Tarjoilu lämpimänä, kastikkeen kera. Salla heittää tässä vaiheessa ohjeet caesar-soosille, chimichurrille, basilikaöljylle ja chilikastikkeelle. Juuri nyt vatsaani ilmestyi sammakko.

Hyviä lukuhetkiä, suosittelen!

Kirjailija: Salla Korpela
Kustantaja: Into-Kustannus Oy
Sivumäärä: 112
Julkaisuvuosi: 2017

Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta.

10.6.2017

Speltti-myslisämpylät

Kaikkihan meistää osaa sämpylöitä tehdä, joten sinänsä tässä reseptissä ei ole mitään ihmeellistä. Paitsi että on! Speltin upea kevyesti pähkinäinen maku saa liito-oravankin hylkäämään tammenterhonsa ja muuttaman johonkin mahdollisimman lähelle Birkkalan tilaa. Siellä nimittäin viljellään spelttiä ja liito-oravapopulaatio jatkaa epäilemättä kasvamistaan. 

Tiesittekö muuten, että liito-oravaa suojellaan tiukoilla EU-direktiiveillä. Kaavoituksissa lähtökohtana on, että liito-orava ei väisty kaavan alta, vaan kaavaa muokataan elinpiirin rajoissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on Suomusjärvi, jossa, by the way, Birkkalan tila sijaitsee. Helsinki-Turku -moottoritiestä tuli nimittäin puoli kilometriä ajateltua pidempi. Se kun tekee pienen mutkan juuri Suomusjärven kohdalla ja sillä kierrettiin juurikin liito-oravien elinpaikka. En sano, että tällä olisi ihan suora yhteys Birkkalan emännän uunilämpimiin spelttisämpylöihin, mutta vahvasti siltä näyttää.



Kun nyt pääsit speltin makuun, haluan myös suositella spelttimannaa, jos tulee mielettömän täyteläistä mannapuuroa. Toinen ehdoton lempparini on spelttihelmet, niitä ei voi ihminen tai possu syödä mitenkään liikaa. Jos iso himo pääsi iskemään, niin haluat ehkä vilkaista granaattiomenaista spelttihelmisalaattiani.

8.6.2017

Uunibataatit, linssejä, broilerin jauhelihaa ja jugurttidippiä

Hyvä tuuri kävi, sain Polkkapossuun vieraskynäilijäksi Turun museokeskuksessa konservaattorina työskentelevän Chef Kulinaari Carterin. Hänen kokkailufilosofiaansa kuuluu rohkeus kokeilla erilaisia juttuja lopputulosta turhaan jännittämättä. Intuitio ja luovuus ovat avainsanoja, reseptejä ei juurikaan käytetä. Taitaa päteä aika hyvin myös konservaattorin hommiin. Kädessä pysyy yhtä lailla soppakauha, veitsi, skalpelli, mikroskooppi, dekantterilasi, kaasupoltin, injektioneula, vasara ja paistinpannu. Seuraavassa ohjeessa kaikkia edellisisiä ei ole pakko käyttää, mutta jos oikein luovalle päälle sattuu, en tohdi kieltääkään. Mainio ohje Chef Carterilta. 



UUNIBATAATIT, LINSSEJÄ, BROILERIN JAUHELIHAA JA JUGURTTIDIPPIÄ         
4 annosta

Bataatit:

4 pientä bataattia
rypsiöljyä (tai muuta kasviöljyä)
suolaa ja pippuria
hunajaa
½  limen mehu
mausteet: paprika/savupaprika, valkosipulijauhe, kurkuma, harissatahna tai chili
rosmariinia


Linssi-broileri:

1 keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
purkillinen kypsennettyjä punaisia linssejä (tai keitä itse)
broilerin jauhelihaa (tai esim. nyhtökaura, härkis, jauhis tms.)
suolaa ja pippuria
mausteet esim: paprika/savupaprika, kurkuma + harissa tahna

Dippi:

maustamatonta jugurtti
ripaus suolaa ja pippuria
limen mehua
tuoreita yrttejä, esim minttua, persiljaa, korianteria tms.
halutessa loraus hunajaa, valkosipulijauhetta


Valmista jugurttidippi ja laita jääkaappiin maustumaan.

Pese hyvin juuriharjalla bataatit. Niitä ei tarvitse kuoria. Halkaise kahtia pituussuunnassa. Tee rypsiöljystä, hunajasta, limen mehusta ja haluamistasi mausteista (+suola/pippuri) seos. Sivele tämä kauttaaltaan bataattien pintaan, myös kuorelle (josta siis tulee rapea ja voi syödä!). Tee leikattuun pintaan veitsellä poikittaisia viiltoja. Paista uunipellillä leivinpaperin päällä 200-asteisessa uunissa bataattien koosta riippuen noin 30-60min.

Bataattien kypsyessä valmista linssi-broilerinjauheliha lisuke. Kuulota paistinpannulla sipulit ja valkosipulit ja paista jauheliha. Lisää linssit ja mausta. Mikäli bataatit ovat isoja, lisukkeen voi tarjoilla bataatilla kaivertamalla osan kypsästä bataatista pois (tämänkin voi toki syödä) ja täyttämällä bataatit. Tai lisukkeen voi tarjoilla bataattien vieressä erillisenä. Kruunaa annos raikkaalla jugurttidipillä!


7.6.2017

Ricotta-tuoreyrttilevite

Margariinin voi välillä korvata jollain muulla leivänpäällisellä. Nyt on tietysti villiyrttiaika parhaimmillaan ja alla olevan ohjeen yrtit voi korvata vaikkapa siankärsämöllä, litulaukalla, nokkosella ja ihan millä haluaa. Jos ei kuitenkaan ole kiinnostusta lähteä hortoilemaan, kannattaa omia yrttipöheikköjä hyödyntää.








31.5.2017

Suolapähkinä-nokkospesto

Hei tää on aika siisti juttu. Pestosta jätin pinjansiemenetkin pois hyvällä omatunnolla ja nokkoset noukin Aurajoen rannasta. Testaa huvikses, aikas hyvää pestoa.



30.5.2017

Lahnaa leivinpaperikääreessä

Ranskalaisessa keittiössä tunnetaan kypsennystekniikkana en papillote. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että raaka-aine kypsennetään kääreessä, jolloin se mukavasti höyrystyy ja muhii mukavan mehukkaaksi. Jotta tulos olisi täydellinen, pieni määrä nestettä tarvitaan pitämään höyryt liikkeellä. Kalan kanssa menee hyvin vaikkapa loraus valkoviiniä. Kääreenä toimii usein leivinpaperi, mutta periaatteessa vaikkapa paperipussi käy ihan yhtä hyvin. Annokseen tulee juhlavuutta, kun kala tuodaan kääreessä pöytään ja ruokailija saa ihanat aromit nokkaansa avatessaan pakettia. 

Kypsennystapa on erinomainen kalalle ja vihanneksille, mutta mikään ei estä käärimästä vaikka kokonaista lammasta leivinpaperiin. Kypsennysmetodi on yleinen eri puolilla maailmaa, mutta pienin variaatioin. Kaakkois-Aasiassa kääreenä toimii banaaninlehti, Indonesiassa tällainen suosittu ruoka on otak-otak. Ruoka sai nimensä raumalaiselta lähetyssaarnaajalta, joka joskus 1930-luvulla valmisti paikallisille ruokaa ja kysyi Otak galaaa. 





Lahnaa en papillote aasialaisittain

Poista lahnasta sisälmykset ja suomusta. Leikkaa lihan molemmin puolin muutamia viiltoja. Valmista kastike:

1 rkl soijakastiketta
1 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl ketsuppia
1 valkosipulinkynsi
snadisti inkivääriätahnaa
chiliä
mitä sattuu olemaan


Valele molemmin puolin. Päälle vielä kevätsipulia. Lorauta ihan lopuksi hieman valkkaria pakettiin. Kääri kala kuvan osoittamalla tavalla levinpaperiin ja kypsennä 180 asteisessa uunissa. Itselläni tuli juuri sopivaa perunoiden keittymisajan. Juu, on siinä ruotoja, kyseessähän on lahna. Mutta tämä on hyvä lahnaresepti, vaikka lahnan syöminen saattaakin tuntua työläältä. 

25.5.2017

Kampasimpukoiden valmistaminen

Ei voi olla kuolemansynti syödä kampasimpukoita, vaikka mässäily itsessään onkin. Niiden valmistamista ei tule sinun kammoksuman, se on yhtä vaivatonta ja helppoa kuin tilata metelöivälle alakerran heimokunnalle kostona viisi uutta miestenlehteä. Olipa raamatullista muttei kuitenkaan. 



Huomioi muutama juttu, niin onnistut varmasti. 


1. Poista jalka, evä tai mädin kiinnikeosa. Usein se on jo valmiiksi poistettu, mutta jos ei, niin napsauta irti. Makuun tuo ei varsinaisesti tee muutosta, mutta jalka saattaa tuntua rakenteellisesti hieman höpsöltä suussa.  

2. Mitä kuivempi simpukka sen parempi lopputulos. Eli kuivaa simpukka hyvin talouspaperilla ennen paistamista.  

3. Pannun pitää olla kuuma. Kyllä, todellakin kuuma. Älä myöskään lataa pannulle liikaa tavaraa. Mitä enemmän kamaa, sitä kylmemmäksi pannu hiipuu ja sitä enemmän simpukat alkavat kiehua, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. . 

4. Älä ylipaista. Minuutti per puoli riittää tai jopa vähempikin. Liian kypsä kampasimpukka on kova ja kumimainen. Tietty jos haluat tehdä tästä lapsellesi tai vielä paremmassa tapauksessa vaimollesi superpallon, suosittelen reilua ylikypsentämistä. Lisäämällä elintarvikevärejä saat pinnasta hyvinkin autenttisen näköisen pilkkuineen ja viivoineen. Tädää. 

5. 2-3 simpukkaa per lätty on hyvä.  

6.  Tarjoa hyvän kastikkeen kanssa. Kaiken A ja O, alfa ja omega, after shave ja oranki. Hyvä kastike on ihan vaikka pelkkä voisula, johon on lisätty timjamia ja valkosipulia. Mutta ei hollandaisekaan väärin ole. Sen ohje on Polkkapossun kastikeakatemiassa. Ja huomaa, että voit tehdä myös fuskuhollandaisen, sekin on hyvää. Sama ohje, sama paikka, sama aika. 

7. Valkosipulinen timjami-kirkastettuvoisoosi syntyy seuraavasti: Kirkasta voi, heitä pannulle kynsi pilkottua valkosipulia ja timjamia. Paista kampasimpukat siinä juuri oppimasi ohjeistuksen mukaan. Kaada soosi simpukoiden päälle. 

8. Koska sama kastike/samat kastikkeet on ihanaa myös parsojen kanssa, keitä muutama varsi. 

9. Italialainen renessanssimaalari Sandro Botticelli oli huikea kulinaristi ja kampasimpukoiden ystävä. Hänen kuuluisimmassa maalauksessaan Venuksen syntymä, rakkauden jumalatar Venus nousee kampasimpukasta. Liekö hänkin ollut ruokailemassa, maalauksen perusteella on syönyt muidenkin osuuden, kun kummaltakin puolelta häntä kohti juuri hyökätään.