9.10.2006

Kele

Kuten Cele riimitteli, olen "tunnettu sieni-innostuksesta". Niin tai näin, olen muutaman kerran palannut metsästä sieraimet puhisemisesta pullistuneina. Vihastuneena ja hyvin vaaleanpunaisena.



Hyvät fellowcitizensienestäjät: jos ette tunnista jotain sientä, niin sitä ei ole aina ihan pakko potkaista paskaksi periaatteella, jos minä en saa, ei saa kukaan mukaan. Ei tuo periaate toimi yökerhoissakaan. Tänään pisti harmittamaan, kun löysin kaamean kasan keltavalmuskoita, jotka joku angstinen itiöemäntappokone oli akrobaattisesti monottanut tuhannen päreiksi. Vähän matkan päässä joku hieman rauhallisempi antirihmastomissi oli hoidellut kasallisen kehnäsieniä. Molemmat lajikkeet olisivat kelvanneet hyvin allekirjoittaneen pannuun. Että kiitos vaan. Seuraavan kerran olen possuarmeijan, jatimatikkien ja Tervasaaren kesäteatterin porukan kanssa väijyssä.




3 kommenttia:

  1. Ymmärrän hikeennyksen täysin!! Vaan ihmiset on outoja, ei kai ne muuten rikkoisi pullojakaan kaduille ja roskaisi omia kotikatujaan. Ei voi kuin ihmetellä välillä.

    VastaaPoista
  2. Olen todella huono sienien tunnistaja. Todennäköisesti se joku antirihmastomissisi olen minä! ;O)
    Luulen kaikkia sieniä myrkkysieniksi jos ne eivät ole kanttarelleja tai herkkutatteja.
    Hätäisesti tallon kaikki sienet muusiksi ettei lapset pistele niitä poskeensa...
    Jos keräisin metsästä sieniä ja tekisin niistä ruokaa, kuolisimme todennäköisesti myrkytykseen!!!

    VastaaPoista
  3. Heh. Onhan se noinkin. Mutta Marie, Marie... ei silti tallottaisi niitä muusiksi. Jookos kookos?

    VastaaPoista