16.10.2008

P.Ossu testaa Minipimpparin




Braunilla ei ehkä tunneta Polkkaavaa Possua kovinkaan hyvin, sen verran riskipeliä on lähettää jokin laite tänne arvoitavaksi. Mielelläni toki testailen vehkeitä ja otan vastaan tuoteuutuuksia, mutta pelkkä ilmainen tuote ei saa minua kirjoittamaan asiasta kauniisti. Mutta jos minulta saa hyvän arvion, niin se on tietysti erittäin loistavaa mainosta. Eri asia on sitten Vanhan Jäkäläpään natinat: ei ole enää kellään kivaa. Rohkeasti vain paketteja Turun suuntaan.

Mutta nythän meillä on oikein mukavaa. Braun lähetti tosiaan testattavaksi MR 6550 M FP-HC:n. Kuvassa BC-HC. Olisin voinut ottaa vastaan myös R2-D2:n, C-3PO:n tai Leia Organan. Ne eivät ilmeisesti kuuluneet tuoteperheeseen. Lyhyemmältä nimeltään vehje on Multiquick Minipimer, mutta toki laite kuulostaa kehittyneemmältä, kun siinä on paljon numeroita ja kirjaimia. Se on varmasti aika loppuun hiottu kehitysversio. Tuttavallisemmalta nimeltään laite olkoon Minipimppari, sehän on loppupeleissä jutun juoni.

Kyseessä on oikeastaan sauvasekoitin, johon on ympätty mukaan laajennusosia. Idea on mielestäni oikein loistava. Sekoittimeen voi kiinnittää vispilää, silppuria, vatkainta, väännintä, käännintä, röyhistäjää, möyhistäjää, jauhajaa, kauhojaa ja vaikka mitä. Paketissa on mukana viisi vaihtoterää. Meikäläisellä meni kyllä hetki, kun sain terän paikalleen - en ole ehkä oikein parhaimmillani näissä jutuissa. Mutta jos kysytte vaikka todisteita esim. Mustanaamion, jumalan tai ei-olevaisen olemassaolosta, voin viskata parilla ajatuksella. No ei se terän paikalleen laittaminen siis oikeasta ollut vaikeaa - vaati vain pienen hokasun ja sen jälkeen terä vaihtuikin jo lähes lennossa. Neljä terää testasin ja muihin olin oikein tyytyväinen, mutta yksi kaipaa vielä kehittämistä. Ja se oli tietysti se kaikkein tärkein. Ohjekirjassa nimittäin luki, että eräällä terällä saa väännettyä juliennesuikaleta. AH JAAG. Olin vähintäänkin töpötissäni tästä, mutta turhaan: juliennet eivät olleet julienneja nähneetkään. Ei se nyt vaan oikeesti toiminut. Muissa terissä ei ollut valittamista, kaikki toimi muuten oikein kivasti.



No mitäs muuta. Erittäin hyvä juttu monitoimikoneessa on pieni astia. Siis on siinä isompikin astia, mutta se pieni on tiettyihin juttuihin käytännöllinen. Jauhantakeittiökin oli saanut koneen arvoitavaksi ja olen kyllä täysin samaa mieltä Rosmiksen ja Pepan kanssa: isossa kulhossa kun yrität vääntää pienempiä määriä jotain kastiketta esim. pestoa, joutuu kastikkee lähinnä kaapimaan nuolijalla seiniltä. Pieniä mössöjä varten minulla onkin omassa keittiössäni ollut erillinen vempain, josta en kyllä vieläkään luovu, sen verran yhteenkasvettuja kun ollaan.

Vaikka olenkin suuremman luokan elostelija ja haen esteettisiä elämyksiä myös visuaalisten kokemusten kautta, en ensimmäisenä katso ulkonäköön. Mutta Multiquick ihastutti heti. Sopivan simppeli mutta rehellisesti kaunis. Ja mikä parasta sauvakin sopi käteen kuin valettu hansikas, miten ikinä sellainen sitten sopiikaan käteen. Siis todella hyvin.

Monitoimikoneissa on silti ongelmansa. Jos keittiösi ei ole tarpeeksi suuri, tällaiset koneet hautautuvat NIIIIIIIIN kaapinpohjalle. Sinne leipäkoneen, limpsakoneen, vohveliraudan, fonduesetin ja muiden hyödyllisten laitteiden pinon jatkeeksi. Mutta jos kone saa rauhassa majailla pöydällä, tulee sitä takuulla käytettyä.

Kaiken kaikkiaan Multiquick on jeeslaite. En tarkoita tyyliin ihan jees, vaan paljon siitä parempi. Asiakashintakaan ei käsittääkseni ole mikään mahdoton. Julienne tuotti pienin pettymyksen, mutta se ei toki pilaa tuotetta. Voisin hyvinkin ostaa itse kyseisen vemputtimen. Siis vielä koekäytön jälkeenkin. Se on jo paljon sanottu.

7 kommenttia:

  1. E tu, Brute. Ei kun varmaan hyvä. Mutta johan nyt on, kun blogistainian miehet ihastuvat, niin se on sitten silkkaa laitteiden juhlaa.

    VastaaPoista
  2. Etkö siis joudu maksamaan siitä yhtään mitään tai palauttamaan sitä? Minullekin saa lähettä vempaimen kiitos!

    VastaaPoista
  3. Gääh, ja minä jo ehdin ällistyä, kun julienne-terä tuotti tulokseksi lähinnä raastetta.

    VastaaPoista
  4. Stjtr: Minä Brutus?! Noooo. En muuten sanonut ihastuneeni, pidin kyllä.

    Kotikokki: En ainakaan ole suunnitellut palauttavani/maksavani. Ehkä se ei paljon Braunin budjetissa tuntunut.

    Rosmis: Heh, sepä se. Mietin itsekin jo, että huitaisinko väärän terän kehiin, mutta ei se niin ollut. Tulos oli tosiaan lähempänä raastetta. Kuulostikin liian hyvältä.

    VastaaPoista
  5. Siis mitäs sä horiset noista kaapinpohjien masiinoista?! Siis kun on 4 perillistä järsimässä yhteistä kannikkaa kuten minulla, niin kiljut ilosta, jos omistat mm. vohveliraudan, sen 10-osaisen monitoimikoneen, fondyypadan jne. Limukkakone olisi vielä aika kiva, niin ei tarvis pikkusen äitiliinin niska kenossa kantaa sitä cokista joka viikko!!

    VastaaPoista
  6. Teija: Väitätkö siis ihan rehellisesti, että 4n perillisesi kanssa fondyypata on tiiviisti käytössä. No, miten vaan. Veikkaukseni kuitenkin on, että suurimmalla osalla näiden laitteiden omistajista, ei ole intoa kaivaa niitä kaapin pohjalta. Sanokaa vaan jos olen väärässä. Tai tietty ne sanovatkin, joille olen väärässä, mutta entäs ne muut?

    VastaaPoista
  7. No, rehellisesti sanottuna fondyypata porisee joka toinen kuukausi. Se on ääretömmän nopsa tehä valmisfondyypakkauksesta, tosin pläjäytän palan jääkaapista löytyvää juustoa, valkosipulia, lirauksen omenamehua! Väkeä on niin paljon, ettei se paketti muuten riitä. Lisukkeena on yksi rankanpulla(leipä), pusillinen kuivattuja luumuja ja 3 omenaa. Sapuska on oltava pöydässä tasan klo 17 arkena ja tämä valmistuu nopsaan n. 20 min! Kaikkien herkkuva!!

    VastaaPoista