14.12.2017

Ristorante Dennis kehittää tarjontaansa vegaaneille

Ilolla seurailen, kun Ristorante Dennis näkee vaivaa vegaaniruokavalioa noudattavien eteen. Possukeittiö kävi eräänä mielenkiintoisena maanantaina tutustumassa Turun ravintolaan ja yleensäkin Denniksen vegaanivaihtoehtoihin. Keittiö tarjoili tällöin myös listalle kuulumattomia annoksia ja pääsin konsultoimaan paikan ideanikkareita siitä, mitkä ovat helmiä, missä oltiin menty metsään, vai oltiinko missään. Ja mitä vegaaniasiakas ehkä haluaa. Ja kyllähän niitä helmiä löytyikin. Seurueeseen kuuluivat ristoranten puolelta mm. ruokapuolen kehityspäällikkö Martin Hagström ja markkinointijohtaja Merit Kuusniemi. Verso Foodin kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli kertomassa Verso Foodin tuotepäällikkö Sonja Hakala. Verso Foodin Härkishän on hieno tuote ja taipuu hienosti juuri Denniksen tarpeisiin vegaanipuolella. Niin pizzoihin kuin pastoihinkin. 


Illan aikana eteen kannettiin mitä ihanampia salaatteja, pastoja, risottoja ja pizzoja. Oli siinä joku pannacotta-tyyppinen jälkkärikin, mutta tunnustan siinä vaiheessa olleeni jo niin täynnä, ettei vatsani enää oikein kyennyt pilkkomaan makukokemustani ajatusten tasolle. Todetaan kuitenkin, ettei pannacottaan välttämättä tarvita kermaa ja hyydyttäminenkin onnistuu hienosti ilman liivatetta. 

Jos käytäisiin läpi, mitä vegaanisia ruokia Ristorante Dennis listallaan tällä hetkellä tarjoilee. Kaikkia näistä olen maistanut ja jokaista voin erittäin suurella sydämellä suositella. 
  1. Pizza Vegano 16,90. Ras el hanout -marinoituja kikherneitä, paahdettua maa-artisokkaa, pinaattia, harissaa, marinoitua punasipulia, hasselpähkinää, vegaanijuustoa. 
  2. Pizza Verdura 16,90. Avokadoa, savusuolalla maustettua grillattua munakoisoa, rucolaa, tomaattia, friteerattua sipulia ja vegaanista raastetta
  3. Härkis-pizza 16,50. Ras el hanout -maustettua härkistä, punasipulia, harissaa ja emmentaljuustoa. Juusto on vaihdettavissa vegaaniseen. 
  4. Fettucine Verdura 16,20. Fettucine-pastaa, kirsikkatomaattia, pinaattia ja oliiveja valkosipuli-oliiviöljy-balsamicokastikkeessa ja grillattua broccoliinia ja hasselpähkinää.



Näiden lisäksi Martin ja Merit vakuuttavat, että Denniksen keittiössä ollaan hyvin sopeutumishaluisia ja asiakkaan toiveita kuunnellaan. He ottavat myös mielellään vastaan vinkkejä siitä, mitä uusia vegaanisia juttuja ruokalistalle voisi laittaa. 

Jos jotain ongelmaa näissä pizzoissa näkisin, niin se tulisi vastaan juuston muodossa. Omasta mielestäni vegaanijuusto ei vaan ole mitään erityisen hyvää ja ennemmin jättäisin sen pizzasta pois kuin laittaisin sen turhaan raastamaan kokonaisuutta. Päälle enemmin vaikka pizzauunin jälkeen raidat jotain kasvisperäistä ranskankerma-tyyppistä kastiketta tai vegaanimajoneesia. Niitä alkaa löytyä jo hyviä vaihtoehtoja. Muuten en löydä pizzoista mitään moitittavaa, eli metsään ei oltu menty. Muutenkin täytteet on hienosti mietitty ja marinoidut punasipulit, paahdetut maa-artisokat, avokadot ja munakoisot edustuvat parhautta juuri minun makuuni. Fettucine Verdana oli myös varsin makoisaa joskin itse olisin vetänyt broccolinin ehkä hieman vielä kypsemmäksi. Tiedän, napakkahan sen sinänsä kuuluu olla, mutta suomalaiseen makuun hieman kypsempi olisi myös perusteltu. 

Entäpäs ne ruuat, joita ei vielä varsinaisella listalla ole. Huom. ei vielä. Sanoisin, että niistäkin osa menisi sinne ihan heittämällä. Ja nyt se helmi. Aivan törkeän maukkaita olivat pankopaneroidut munakoisot, joiden päällä oli harissaa. Ihan sukkana vaan antipastilistalle, menestys on taattu, mikäli vaan hinta on kohdallaan. Pankojauhot on meikän lemppareita, hieman rouheempia rakenteeltaan kuin perinteiset. Todella hyvää oli myös ihan perinteinen spagetti bolognese härkikseen tehtynä. Itsekin olen sitä muutamaan kertaan tehnyt ja se on tullut jäädäkseen minun ruokalistalle. 





Hieman skeptisenä odotin risottopuolta. Kuten todettua, itse en ole vegaani, vaikka kasviksiin vahvasti kallellaan olenkin. Ehkä juuri tästä syystä en ole koskaan tehnyt vegaanista risottoa, ei ole siis ollut tarvetta. Risotossa kuitenkin juuri parmesaanilla on hyvin tärkeä osa ja sen puuttuminen aiheutti minulle ennen maistamista kylmiä väreitä. Parmesaani oli käsittääkseni korvattu raastetulla mantelilla, toimi ihan älyttömän hienosti. Myskikurpitsarisotto oli himottavan hyvää ja sitä olisin valmis tilaamaan koska vaan suoraan listalta. Muutenkin näkisin, että juuri Ristorante Denniksen kaltaisessa ravintolassa on hyvin tilausta juuri vegaanipuolen risotoille ja pastoille. Toki myös alkupaloillekin. En ehkä lähtisi niitä erikseen mainostamaan vegaanisina tai kasvisvaihtoehtoina, ne voisivat hyvin olla ruokalistalla ihan muiden ruokien joukossa. 



Toivon, että käytte tsekkaamassa, mitä Denniksen vegaanisafkat pitävät sisällään ja mitä mietteitä ne teissä herättävät. Ja mikä tärkeintä, ravintolalle kannattaa ehdottomasti antaa tähänkin aiheeseen liittyen palautetta, olen varma, että se otetaan mielellään vastaan. Ristorante Dennis Pizzerioita on tällä hetkellä Helsingissä, Kirkkonummella ja Turussa. Lisäksi Kaarinan leipomossa valmistetaan muiden tuotteiden lisäksi vegaanipuolelta Härkis-pizzaa vähittäiskauppojen eineshyllyihin. 

Kiitos mukavasta illasta Ristorantelle.  


11.12.2017

Joulupuuro spelttihelmistä

Olen jo useaan otteeseen hihkunut, kuinka paljon lisäarvoa speltti on antanut ruokapöytäämme. Spelttihelmistä on valmistettu vaikka mitä hienoja salaatteja ja spelttimannasta parasta mannapuuroa. Nyt rysähti lopullisesti: Birkkalan tilan Simo postasi facesivuilleen joulupuuron, joka on valmistettu helmistä. Valmistusvaihtoehtoina liesi tai uuni. Simon (lue: tilan emännän) ohjeistuksen mukaan liedellä puuro valmistuu 40-50 minuutissa - tämä on aika, kun tehdään siis suoraan kattilassa. Itse tykkään möhentää puuroni haudekattilassa, jolloin ei tarvi suuremmin stressata pohjaan palamista. Vaatii hieman enemmän aikaa, mutta haitanneeko tuo. 


Ja nyt tulee se kova juttu, näin hyvää tästä nimittäin tuli: Jouluuni on aina kuulunut riisipuuro rusinasopan tai sekametelisopan kanssa. Ihan joka vuosi, muuten ei ole joulu tullut. Tähän on rakas äitini minut jo pikkupojasta lähtien opettanut. Tänä vuonna riisipuuro vaihtuu spelttihelmipuuroon. Koekeitos on tehty ja olen tuloksesta enemmän kuin tyytyväinen. Ja miksi en söisi spelttiä ennemmin kuin riisiä, kotimaisuus kunniaan ja varsinkin nyt, kun Suomi sataa. 

Entä ravintoarvot?

100 grammassa:

                             riisi           spelttihelmi

ravintokuitua        0,9 g                  9 g
proteiinia              6,7 g                13 g
energiaa              350 kcal          361 kcal  


Joulupuuro spelttihelmistä haudekattilassa

1 litra kevytmaitoa
2 desiä spelttihelmiä
1 tl suolaa

Kuumenna kattilassa oleva vesi kiehuvaksi. Lisää haudepönttöön maito ja kuumenna se. Lisää spelttihelmet ja hauduttele välillä sekoitellen 75-80 minuuttia. Puuro on tällöin vielä hieman juoksevaa, mutta asettuu kyllä. Sekoita suola joukkoon. Erittäin hyvältä tämä maistui kanelisokerin ja omenasoseen kanssa. 

-------------

Jos sinulla ei ole haudekattilaa, Birkkalan tilan emäntä ohjeistaa valmistamaan puuron näin: (suora copy-paste) 

Liedellä:


1 l maitoa (tai vesi)
n. 2 dl Birkkalan Spelttihelmiä 0,5 - 1 tl suolaa
Kuumenna maito kiehuvaksi. Sekoita joukkoon spelttihelmet. Hauduta puuroa hiljalleen kannen alla noin 40-50 min välillä sekoittaen. Mausta puuro suolalla.


Uunissa:


Voitele korkeareunainen uunivuoka hyvin. Pane Spelttihelmet vuoan pohjalle ja ripottele pinnalle suola. Kaada maito vuokaan. Peitä vuoka. Kypsennä puuroa 125 asteessa n. 3 tuntia. Puuroa on hyvä sekoittaa muutaman kerran paiston aikana. Uunipuuron paiston loppuvaiheessa voit ottaa kannen pois ja nostaa uunin lämpötilaa 150 asteeseen, näin saat uunipuuroon kauniin ruskean pinnan.



3.12.2017

Kolmen raaka-aineen kotijuusto

Jos ei ikinä ole tehnyt kotijuustoa, voi helposti ajatella sen olevan vaikeaa tai lähes mahdotonta. No ei ole. Se on ehkä pannarin tekemisen jälkeen yksi helpoimmista keittiöhommista. Toki riippuu juustosta: en lähtisi heti valmistamaan oranssikittistä luolakypsytettyä laatujuustoa, vaikka kuinka miesluolassa viihtyisinkin.

Juustoja voi tehdä kotona erilaisia, tällä ohjeella tulos on jotain ricottan ja perinteisen kotijuuston väliltä. Ajattelin päästä todella helpolla ja käyttää tähän vain kolmea raaka-ainetta. Moniin kotijuustoihin käytetään maitoa, piimää, kermaa, kananmunia, kettukarkkeja ja vaikka mitä, mutta tähän ei tule kuin täysmaitoa, sitruunamehua ja suolaa. Ei paha. 

Tarkoituksenani oli ostaa Prismasta juustonjuoksutinta, mutta koska se oli loppu ajattelin, että omenaviinietikka tai sitruunamehu ajaisi varmasti happamuudellaan saman asian. Päädyin sitruunamehuun, koska sitruuna oli jo kylmissään jääkaapissani. Olen ennen käyttänyt juustonjuoksutinta, joten mehun määrän kanssa vetelin ihan hattutuntumalla. Yleensä intuitiolla onnistuu ihan yhtä hyvin kuin resepteillä joten menoksi. 




Helppo kotijuusto

2 l täysmaitoa eli siis punaista maitoa
4-5 rkl sitruunamehua
1/2-3/4 rkl suolaa

Kiehauta maito ja sekoita hyvin puukauhalla, ettei pääse kärähtämään. Lisää sitruunamehua hiljalleen, hera alkaa pian erottua. Älä sekoita enää, rakenne kärsii. Jätä tekeytymään puoleksi tunniksi. Leikkaa veitsellä pintaan ristikkoviillot, anna tekeytyä vielä 10 minuuttia. Vuoraa siivilä esim. harsokankaalla, myös valoverhoista leikattu pala toimii hyvin. Kerää massa siihen reikäkauhalla ja laita kattila alle, johon irronnut neste kerääntyy. Sen voi käyttää vaikka leipätaikinaan. Nyt voit kerätä kankaan nyytiksi ja puristella varovasti nesteitä pois. Itse laitoin nyytin roikkumaan pariksi tunniksi tiskikaapin alaosasta lavuaarin päälle. Laita nyytti sellaiseen kulhoon, millaisen muodon juustolle haluat. Jos sinulla on juustomuotti, niin vielä hienompaa. Laita jääkaappiin vielä vähintään pariksi tunniksi. 

Kun juusto oli valmista, ripottelin päälle vielä reilusti itse tekemääni Provencen sienisuolaa. Se valmistuu jauhamalla kuivattuja suppilovahveroita, Provencen yrttejä ja merisuolaa kutterissa. Tänään maistelin tuotostani ruisleivällä savusilakan, sipuliviipaleiden ja tomaatin kanssa. Ai jumatsuka.  



28.11.2017

Brunssivalvontakomissio Turussa: Bruukki

Milloin? Lauantaisin klo 11-15
Missä? Aurajokirannassa Yo-kylän vieressä rautatiesillan ja Tuomaansillan välissä
Mitä maksaa? 24€/hlö, 0-3-vuotiaat ilmaiseksi, 4-12 puoleen hintaan
Millainen? Nuorekas, kaikille, älä kuitenkaan odota perinteisiä munakokkeleita, pikkunakkeja ja pekonia


Bruukki sijaitsee oikealla näkyvän vaalean rakennuksen vasemman puoleisessa päädyssä. 

Aurajoen rannassa toimi 1930-luvulta 1970-luvulle saakka Pyrkivän polkupyörätehdas, joka oli 1930-luvulla Suomen suurin polkupyörävalmistaja. Tiloihin muutti kesän lopulla ravintola Bruukki, joka tarjoilee viikolla lounasta, lauantaisin brunssia ja on muutenkin avoinna tilauksesta. En oikeastaan tiedä, mitä rakennuksessa on välissä ollut, mutta jossain vaiheessa, ehkä 90-luvulla tai seuraavalla, muistan käyneeni pelaamassa siellä jonkin moottorikerhon tiloissa bilistä. Niistä hetkistä on jo kauan ja koko rakennus on kohdannut hienon kasvojenkohotuksen.  

Sisustuksessa on kunnioitettu rakennuksen historiaa, tuon pyörän ottaisin mieluusti käyttööni. Bruukki kuuluu VoiVeljet-ravintoloihin. Skål sille. 

Bruukki sijaitsee hiukan sivussa keskustasta, mutta hyvä maine kiirinee pian ihmisille. Aivan vierestä kulkee suosittu kävelyreitti, joten siltä eksynee myös satunnaisia kulkijoita lauantaibrunssille. Muuten paikkaan pitää lähtemällä lähteä, mutta todellakin on lähtemisen arvoinen kokemus. 

Brunssilla on tarjolla alkuruokapöytä, pääruokalautanen, jälkkäripöytä, kahvia, teetä ja muita juomia. Menu vaihtuu viikottain ja keittiössä mennään fiiliksen ja intuition mukaan. 

Alkuruokapöydässä oli tällä kertaa erilaisia salaatteja, leikkeleitä, tuorepuuroa, kananmunaa, leipää, croissantteja, levitteitä, juustoja. Salaatteina mm. punajuuri-aivopähkinäsalaattia, selleri-taatelisalaattia ja ei-ihan-perinteistä-perunasalaattia. Hienoja makuja, raikkaita, uusia tulvahduksia. Polkkapossulta pääsi ulvahduksia. Ja meitsihän on aina tykännyt erilaisista tahnoista ja levitteistä. Alkuruokapöydässä oli mm. avokadofraichea, hummusta ja herne-fetalevitettä. Upeeta. Niin ja punajuurisalaatissa oli ehkä pikapaistettua salviaa. 



Pääruoaksi lautastarjoiltiin Italiassa katuruokana suosittua piadina-leipää, joka on käytännössä lätyskäleipää täytettynä esimerkiksi kinkulla tai jollain muulla lihalla. Vegemmälle oli tarjolla täytteeksi meikäläisen herkkua burratajuustoa, basilikaa, pestoa ja tomaattia.  

Piadina

Juttelin salipuolen Janni Suikin kanssa ja kyselin, millaista porukkaa paikassa käy: "Kyllä täällä käy porukkaa ihan laidasta laitaan ja ihmiset ovat tosi paljon tykänneet vaihtuvasta brunssilistasta. Vieressä on Kotosalla-talo, jossa asuu siis enimmäkseen vanhempia ihmisiä. Joku aika sitten pääruokana tarjoiltiin ramenkeittoa ja hyvin näytti maistuvan myös yli 80-vuotiaalle asiakaskunnalle. Paljon täällä käy myös lapsiperheitä, mutta brunssilla ehkä eniten juuri nuoria aikuisia." 

Possu, Janni ja joku wannabe Fabiana Luberini pyöränsä kanssa. On varmaan juuri syönyt tai tehnyt jotain muuta epäilyttävää ilmeestä päätellen. 


Jälkkärinä Bruukissa tarjoiltiin tällä kertaa mm. mesiangervopannacottaa. Täysin huippu juttu, arvostan. Keksin omille mesiangervoillenikin taas uutta käyttöä, ne ovatkin maanneet kaapissa kuivattuna jo aikansa.Vaikkakin itse pannacotta-astia oli niin kovasti suklaasta tehdyn näköinen, että koputtelin sitä epäuskoisena ja meinasin haukata palasen. Valvontakomission toinen osapuoli katseli minua epäuskoisena ja ihmetteli, millaisen jurpon seuraan hän on jälleen eksynyt brunssailemaan. Oma vika, olen oikeasti laatuseuraa ja tilattavissa nettisivujeni kautta. 


Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Mahtavan raikasta ja hyvin otettu satokauden tuotteet huomioon. Myös lähiruokaan panostettiin. Ei ihan perinteinen brunssi, mutta sitäkin parempi ja freesi tuulahdus turkulaiseen tarjontaan.  Toi tyyppi, joka pitää meikää hieman jurpona, huutelee, että kerro myös siitä puodista. Aivan. Bruukissa valmistetaan itse erilaisia etikkatuotteita: mainitaan nyt vaikka esimerkkinä pihasaunioetikka, jota myydään tiskin vieressä Puodissa. Puoti on pieni hylly, jossa on muutenkin kaikkea mielenkiintoista kamaa ruuista pipoihin. Ehkä enemmän kuitenkin ruokajuttuja, joissa on otettu myös terveys- ja lähiruokatrendit huomioon. Keittiöpäällikkö Jaakko Kinnunen, joka on muuten työskennellyt Chez Dominiquessa Helsingissä, on kuulemani mukaan kova keräilemään luonnosta syötäviä ja tämä näkyy ruokalistallakin. Vielä parempi juttu. Jaakko oli muutenkin rennon tuntuinen tyyppi ja ravintola ja brunssi on pikaisen tuttavuuden perusteella hänen näköisensä. 

Käykää tsekkaamassa, valvontakomissio suosittelee! Alla ensi viikon brunssimenu. 






27.11.2017

Kuminaiset ruis-spelttileipäset

Olen tämän ohjeen perusversion nähnyt joskus Chocochilin Elinan mainiossa Vegaanin keittiössä -kirjassa. Ja copy-pastettanut sen lopulta Maistuis varmaan sullekin -ruokablogista. Ohje on matkalla muuttunut mieleisekseni, eikä se enää ole vegaanikaan. Mukaan on tullut jugurttia, spelttiä ja hunajaa. Jugurtti pitää leivän pidempään tuoreena, speltistä tulee herkkä pähkinäisyys ja hunaja nyt on muuten vaan parasta. Myös kuminan määrää olen lisännyt yhdellä teelusikallisella alkuperäisestä ja suolaakin 0,5 teelusikallista lisää.

Leipästen koon voi ihan itse valita, tällä kertaa leivoin sekä pieniä että tuollaisia Reissumiehen kokoisia. Pienemmät ovat sitten hieman vähemmän aikaa uunissa. Kun pohja alkaa rusehtaa, hyvältä näyttää. 


Kuminaiset ruis-spelttileipäset (10-18 kpl)
Juuri:

4,5 dl kädenlämpöistä vettä
0,5 dl jugurttia
25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja (Kemiön Myllyn erikoiskarkeita ruisjauhoja tietty)
1,5 rkl juoksevaa hunajaa (Tammirauman hunajatilalta Rymättylästä tietty)

Muuta: 

2,5 tl suolaa
3 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl ydinspelttijauhoja (Birkkalan tilalta Suomusjärveltä tietty)
ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva nesteeseen. Lisää sitten jauhot ja hunaja. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin ja ihan hieman kostein käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Helpoiten se käy niin, että kastelet ensin hieman kämmentä ja sitten lättäät sen ruisjauhoon, jota sinulla on leivinpaperilla. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia koosta riiippuen. 



22.11.2017

Slurp - tuoretta kahvia kotiovelle

Olen yrittänyt tietoisesti vältellä kahvia, sillä tiedän jääväni siihen helposti koukkuun. Koukutuin jo ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, mutta sain homman juuri virkkaamaani lapaseen käymällä Kangasalan terveyskeskuksessa muutaman kuukauden ajan ottamassa vieroituspiikkiä käsivarteen. Vai oliko se siedätyshoitoa koivuallergiaan, en muista. Mutta silloin tällöin saatan tuosta traumaattisesta lapsuuden kokemuksesta huolimatta kupillisen juoda. Slurp on lisännyt kahvinkulutustani kummasti, on mahtavaa tutustua uusiin mustiin, ihan kuin joululahjan avaisi.


Slurp on suomalainen firma, jonka ideana on toimittaa pienpaahtimoiden kahveja kuluttajalle kahden tai neljän viikon välein suoraan kotipostiluukkuun. Homma kävi niin, että menin Slurpin nettisivuille ja ensimmäiseksi valitsin, millaisesta kahvista pidän, vaihtoehtoina tumma tai vaalea tai vuorotellen. Seuraavaksi kysyttiin, miten valmistan kahvini: suodatinkeitin, pressopannu, mokkapannu vai espresso. Muitakin valmistustapoja oli saatavilla. Sitten valitaan, halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna ja kuinka paljon kahvia kuluu. Helppoa kuin savimajan rakentaminen!

Tilaukset ovat tippuilleet tasaisin väliajoin postiluukusta kahden kuukauden ajan. Postinjakajan kanssa olen naureskellut paketissa olevaa tekstiä, joka kertoo, että paketin käsittelyssä ei tarvi noudattaa erityistä varovaisuutta. Toisin kuin autolla ajettaessa taajama-alueella, kun kaksi lehmää löntystelee rauhassa edessäsi koko tien leveydellä. Tai siis ei siellä noin lue, mutta minulle melkein kävi noin. Tilaus tulee pahvipaketissa (luitko kahvipaketissa ja hetken ihmettelit hähää), jonka sisällä on firman itse suunnitelema kahvipussi, joka on optimaalinen juuri kahvin säilöntään. Pussi on helppo sulkea uudelleen, siinä on vähän samanlainen mekanismi kuin minigripeissä, mikä ikinä onkaan sitten mekanismi nimeltään. Paketti on ohut ja mahtuu hyvin postiluukusta. 


Possukeittiö on saanut nauttia hienoista mauista, joissa on otettu vastaan hento suklaisuus, nougat, savu, lakritsi, karamelli ja kaikkea muutakin kiinnostavan kiihottavaa. Tänään saapui viimeinen tilaamani satsi, tämän erän pavut olivat suoraan Kuubasta. Aiemmin on tullut Arabicaa mm. Kolumbiasta ja Keniasta ja jotain tuli myös Indonesian Sumatralta. Ihan huikeeta. Tilausten tuoreus taataan sillä, että ne eivät mene minkään Slurpin jakelupisteen kautta, vaan lähtevät suoraan paahtimoilta kuluttajalle. 

Sanoinko jo, että ihan huikea palvelu. Jos joku kaipaa joululahjaideaa tai vaikka synttärilahjaa, niin olisiko se tässä? Slurpilla on erittäin informatiiviset sivut, käy katsomassa tarkemmat speksit sieltä ja lähetä sen jälkeen kiitoskirje ja rakkaat terveiset minulle. 

Mukavia kahvihetkiä vietin tänään Mokkamestarien Cuba Coffeen (masl 1500) seurassa. Siinä oli mukavaa savuisuutta, joka oli saatu aikaan vanhanaikaisella woodburning-menetelmällä. Lajikkeena washed Typica Sierra Maestra -vuorelta. Makoisaa esimerkiksi Fazerin chilillä maustetun suklaakakun kanssa. 

Pähkinä: Mitä tarkoittaa masl kahvipaketin kyljessä? Kasuvkorkeutta eli Meters Above Sea Level. 



Kirjoitus on tehty yhteistyössä Slurpin kanssa.

21.11.2017

Herkkutatticarpaccio

Sieniaika alkaa kieltämättä olla jo hiukan ohi, mutta vielä jossain pilkistää kuusilahokka jos toinenkin. Suppilovahveroita on tietty, mutta niitä ei lasketa. Talvijuurekasta olen jo nähnyt useampia yksilöitä kauniin oranssissa loistossaan, mutten ole vielä yhtään poiminut mukaan. 

Jos herkkutatin onnistut vielä löytämään, niin ei sitä ainakaan kukaan usko. Mutta vaikka niiden aika meni jo, laitetaan nyt vielä odottamaan ensi vuotta tämä hieno ja yksinkertainen ohje. Jopa appiukkoni Kari Vihta, joko alkuun vaikutti hyvin epäileväiseltä herkkutatticarpaccioa kohtaan, oli kovasti harmissaan, kun sieniviipaleet loppuivat kesken. 

Juomaksi samppanjaa, tällöin pitää tosin vaihtaa lautanen kauniimpaan. Kertakäyttöisen kanssa  pinot noir Ranskasta :)


Herkkutatticarpaccio

muutama nuori herkkutatti
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
parmesaania
persiljaa

Siivuta tatit mahdollisimman ohuiksi. Kaada päälle oliiviöljyä kunnon loraus. Sitten sormisuolaa tai muuta lastuista suolaa ja pippuria. Viimeiseksi parmesaania ja persiljaa. Erityisen herkulliselta tämä maistuu pikaisesti grillatun saaristolaisleivän kanssa.

15.11.2017

Turku Food Walk

Suomen ravintolakulttuurin pääkaupungiksi nousua tekevä Turku on liekeissä, vaikka palosta on jo 190 vuotta. Uusia huippuravintoloita nousee nopeammin kuin satsumat häviävät käsistäni ja se on ihan järjetön tahti. Eikä vanhoissa ruokapaikoissakaan ole valittamista. Sitä paitsi suureen osaan en edes ole vielä asettanut jalosukuista kärsääni.




Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja hankin käsiini pari kappaletta hienoa matkailutuotetta, Food Walk -kortteja. Kortilla voi käydä maistelemassa viidessä turkulaisessa ravintolassa, jotka korttiin on ennalta määritetty. Tai siis paikkoja on kymmenen, joista kortin haltija voi valita viisi haluamassaan järjestyksessä. Jokaisella ravintolalla on jokin juuri tähän tarkoitukseen huolella valittu annos. Kortin hinta on 44 euroa ja tuo pitää käyttää kolmen päivän kuluessa ensimmäisestä ravintolakäynnistä. Tässä voisi olla hieman mietittävää: mitä hävittävää olisi, mikäli kortin voisi käyttää vaikka viikon tai miksei kahdenkin aikana?

Vuoden 2017 Food Walkissa mukana ovat: 


Tarjonta on varsin monipuolista ja listalla on paikkoja kahvilasta fine diningiin, Voi veljet, jokainen näistä ravintoloista on jollakin tavalla legendaarinen ja itselläni on jokaisesta hyvinkin tarkka mielikuva, vaikken edes ole kaikissa käynyt. No yhdessä, muttei se nytkään osunut listalle.  

Heitetään tähän muutama tärppi. 

Smöriä voin suositella aina. Jos haluaa syödä vähän fiinimmin ja ehkä jopa semisti faindainata, niin Smör on se paikka. En tiedä, miten he itse haluavat profiloitua, mutta tärkeintähän on, miten asiakas kohteen näkee. Sen perusteella hän myös tekee valintansa. Kävin juuri tsekkaamassa, onko tällä hetkellä jotain erityistä tarjolla, sillä Smörissä improvisoidaan ja ruokalistalle voi ilmestyä jotain yllättävääkin. Ehkä siksi Smörillä ei Food Walkiin liittyen olekaan listalla mitään vakiannosta. Kortissa lukee "Päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista". Smörin sivut paljastaa, että tällä hetkellä siellä tosiaan on jotain erityistä tarjolla: 

"Tryffelikoira Sakun ansiosta meilläkin on tarjolla Ruissalon tryffeliä. Alla oleva menu tarjolla tiistaina 14.11. Tervetuloa! Meritryffeliä ja kirjolohiterriiniä Tryffelimarenkia ja kananmaksamoussea Yläneen mustajuurta ja valkoista tryffeliä Ruissalosta Raakakypsytettyä nautaa, suppilovahveroa ja Bourgougnen tryffeliä Tryffelivoissa paistettua kuhaa, perunapyreetä ja Gotlannin tryffeliä Saloniemen luomuvuohenjuustoa ja tryffelihunajaa Tummaa suklaata, aavikkotryffeliä ja tryffelihunajajäätelöä". No voi hemmetti. Tiistai meni jo, joten pitää vaihtoehtoisesti hakea Atrian kinkku-ananaspizza Verkahovin K-marketista. Ihan fine die sekin.  

Täysin erilainen paikka on Café Art. Sijainti on lähes Smörin vieressä aivan Aurajoen varressa. Kahvila on todella viihtyisä ja parhaimmillaan kesähelteellä (uiden tai) puiden katveessa istuskellen. Kesähelle ei ole ainoa aika, kun sinne kokoontuu vankkumattomat kahvin ja porkkanakakun ystävät. Jäälaten voi juoda, koska huvittaa ja paikan porkkanakakkua kannattaa syödä varsinkin silloin, kun mikään ei huvita. Ja taas huvittaa. Mahdatteko edes ymmärtää, kuinka paljon porkkanakakku on parantanut maailmaa?! 



Mielenkiinnosta poikkesin myös Sevillassa. Ja sen vuoksi, että Food Walk -listalla oli grillattuja jättirapuja. Kyllä te tiedätte, kun grillattu jättirapu ilmaantuu oven taakse ja yrittää myydä kodittomille vuohille tarkoitettuja loma-osakkeita, jopa niitä pitää ostaa. Olen myyty. En ollut käynyt Sevillassa ehkä kymmeneen vuoteen, joten silläkin oli osuutensa vierailuun. Paikka oli aivan samanlainen kuin muistin ja olisin voinut vannoa, että sisustus oli pysynyt yhtä ennallaan kuin Urjalan ja Nakkilan keinutuolit aikojen saatossa. Mutta nuo ravut. Hemmetin hyvä annos oli. Maalaisleipää, jotain tahnatyyppistä ratkaisua ja grillatun mehukkaita jättirapuja. Erittäin hyvä hässäkkä. 


Koska Possukeittiö on siirtynyt lihattomampaan suuntaan, (kinkku-ananaspizza) heittelin etukäteen hieman kyselyitä, josko Food Walk -kortissa mainittu annos voitaisiin saada kasvisversiona tai joku osa korvata mahdollisesti vaikka kalalla. Sain kyselyyni ystävällisiä vastauksia ja jokaisessa paikassa tarjottiin mahdollisuutta syödä vaihtoehtoisesti jotain muutakin kuin eläimen raatoa. Tällä sialla oli kevyesti sellainen olo, että tuollainen ihan perushampurilainen voisi olla paikallaan ja kun Kallun Grilliä en kortista havainnut, päätimme suunnata jälleen aivan jokivarteen, tällä kertaa Grill It! Marinaan. Se oli mukava tapaaminen, ystävystyimme. Keittiö oli jo etukäteen varautunut saapumiseemme ja kortissa mainittu Pulled Pork Burger oli luvattu vaihtaa savutofuiseen burgeriin. Ja erittäin hyvää taas. 

Vielä yksi paikka jäljellä. Koska rakastan (satsumien lisäksi) tapaksia ja en ollut jostain käsittämättömästä syystä ikinä käynyt Di Trevissä, valitsimme sen viimeiseksi kohteeksi. Loistava valinta. Di Trevin tapaslankulla oli sopivasti kaikkea ja mikä parasta aina yhtä loistavia pimientos de padron -paprikoita. Varoitan, niihin jää koukkuun. Mahdottoman ystävällinen palvelu ja muutenkin lupsakan hyvämielinen paikka. 



Mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Food Walk -Turku 2018 näyttäisi olevan paikkojen suhteen lähes vastaava kuin tämän vuodenkin. Jotain on tipahtanut pois ja jokin on tullut tilalle. Hinta pysyy samana. Mutta nyt huomio: se jokin uusi ravintola listalla on Paimion Bourdainin luotsaama Gustavo, iso peukku paikalle. Jos haluat tarkemmin tietää, mitä Gustavo turuksi tarkoittaa, lue täältä

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Visit Turku -orgnisaation kanssa. Korttia myydään Visit Turun matkailuneuvonnassa ja verkkokaupassa. 


  

5.11.2017

Puolukkaprettu

Juuristani osa on Karjalasta, joten ajattelin hypätä hetkeksi perinneruokien maailmaan. Tästä herkusta minulle taisi joskus vinkata Vinkkilän mamma, jolta olen saanut hienoja ohjeita. Tämä puolukkainen ruispuuro tunnetaan nimellä puolukkaprettu, se on herkkua ihan vaan kylmän maidon kanssa. Oma ohjeeni on muuten hyvin perinteiden mukainen, mutta makeutuksen hoidin siirapin sijaan hunajalla. Pääraaka-aineet ovat karkeat ruisjauhot ja puolukkasurvos. Ja sitten useampi tunti uunissa. Jotenkin näin se syntyi:


Puolukkaprettu

1 litra 60-70 asteista vettä
2 dl karkeita ruisjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
2,5 dl puolukkasurvosta

Vispaa jauhot veteen ja anna turvota pari tuntia. Lisää loput ainekset ja sekoita. Voitele vuoka ja kaada möhnäke siihen. Paista ensin vartti 225 asteessa, tiputa lämpö 120 asteeseen ja anna muhia vähintään 3 tuntia. Mitä kauemmin sen makeampaa.


2.11.2017

Myskikurpitsainen Pasta Alfredo

Syksy kantaa taskuissaan kultaa enemmän kuin muut vuodenajat yhteensä. Väriloistoa ja keltapunaisen lämpimiä sävyjä. Niistä on myös myskikurpitsa-aika tehty. Olen väsännyt myskikurpitsasta vähän vaikka mitä. Se onkin ihan mahtavan monikäyttöinen ja joka paikkaan taipuva kasvi. Ja kaunis väriltään. Olen tehnyt keittoa, piirakkaa, pastaa, gratiinia, leipää, risottoa, spelttihelmisalaattia ja currya. Näin äkkiä mietittynä. 

Jos kiinnostuit, tässä ohje taivaalliseen valkosipuli-myskikurpitsakeittoon ja tässä veikeän simppeliin spelttihelmisalaattiin.

Mutta tänään syödään pastaa. Viime aikoina olen harrastanut lähes poikkeuksetta pastoja, joissa ei ole turhan paljoa kermojen kanssa lutrattu. Simppelit raaka-aineet ja öljypohja, siitä on hyvä pasta tehty. Kuinka hieno voi olla ihan vaikka spagetti, jota on käännelty oliiviöljyn, pippurin, suolan, parmesaanin ja persiljan kanssa. Tai kirsikkatomaatti-pestopasta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varmaan kautta aikojen yksi luetuimmista resepteistäni.  

Tänään kuitenkin lutrataan kevyesti kermalla ja tehdään Pasta Alfredoa. Alkuperäinen on valmistettu fettuccinesta, mutta tähän voi hyvin käyttää myös spagettia, pappardellea tai tagliatellea. Kuitenkin jotain sellaista, jossa on kastikkeelle sopivasti tarttumapintaa. Mikäli haluat enemmän tutustua pastan ja kastikkeen parittamiseen, haluat ehkä lukaista juttuni siihen liittyen. Ja jos totta puhutaan, niin eihän tämä ole Pasta Alfredoa nähnytkään, mutta nimeän sen silti niin. Koska voin. Koska tässä on kermaa. Ja parmesaania. Ja makua. 

Jos myskikurpitsan käsitteleminen on vierasta, on turha pelästyä. Hyvä puoli on, että jos olet laiskalla päällä, kurpitsan kuorikin on ihan syötävää. Ja varsinkin jos kurpitsa menee soseeksi, niin kuoriminen saattaa jonkun mielestä olla vähän turhaakin. Jos kuitenkin päädyit poistamaan pinnan, tartu kuorimaveitseen, sillä homma käy helposti. Sen jälkeen kurpitsa keskeltä halki poikittaissuunnassa ja siemenet lusikalla talteen. 



Myskikurpitsainen Pasta Alfredo (3 reilua annosta)

500 g spagettia

4 dl myskikurpitsaa kuutioituna
1 keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 dl kermaa
2 dl kasvislientä
suolaa
mustapippuria
5 salvianlehteä
persiljaa
1 dl parmesaania
myskikurpitsansiemeniä

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Freesaa pilkottua keltasipulia hetki öljyssä ja lisää sitten valkosipulit. Lisää vähän öljyä ja kurpitsakuutiot. Paista hetki ja lisää kerma ja kasvisliemi. Anna muhia 15 minuuttia tai kunnes kurpitsa tuntuu kypsältä. Tarkista vielä suola ja rouhaise mustapippuria myllystä. Heitä koko komeus blenderiin salvianlehtien kanssa ja aja sileäksi. 

Pyörittele keitetty spagetti ja kastike toisiinsa. Lisää lopuksi parmesaani siten, että se on jo sulanut, kun pasta päätyy lautaselle. Kaada vielä päälle loraus oliiviöljyä, tämä pasta paakkuuntuu helposti, mutta maku on hyvä. 

Paahda kurpitsansiemenet pikaisesti pannulla pienessä rasvassa ja reilussa suolassa. Laita siemenet pastan päälle persiljan kanssa. Ecco! Grazie a Dio, Alfredo e Polkkapossu!







27.10.2017

Muhevan ilmavat pitaleivät

Joku väitti, että pitaleipiä olisi vaikea tehdä itse ja niihin olisi hankala saada kunnon ilmataskuja. No ei olisi. Tällä pomminvarmalla ohjeella ei voi möhliä. Pahasti ainakaan. 



Pitaleivät

2 dl vettä (42C)
3/4 pussia kuivahiivaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva muhimaan veteen sokerin kanssa. Anna möyhentyä 10 minuuttia, lisää suola, öljy ja hiljalleen vehnäjauhot. Vehnäjauhojen kanssa vähemmän on enemmän. Turvota 30 minuuttia liinan alla. Muotoile jauhotetulla pöydällä pötköksi ja jaa 7 osaan. Kauli ohuehkoiksi, 0,5 cm,  pyöreiksi lätyiksi. Laita leivinpaperille ja anna levätä pyyhkeen alla 30 minuuttia, tarvit kaksi peltiä. Paista 250-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Älä pelkää, kyllä ne uunissa kohoavat.



25.10.2017

Pihlajanmarja-basilikaketsuppi

No hemmetti, nyt tuli hienoo ketsuppia. Vähän lähti lapasesta taas, mutta pihlajanmarja-basilikaketsuppi näki juuri päivänvalon. Määrät ovat hyvin epätarkkoja, mutta tämä onkin vasta ensimmäinen kehitysversio.

Mikäli pihlajanmarjat eivät ole vielä pakkasesta nauttineet, heitä ne vuorokaudeksi pakastimeen.


Possun pihlajanmarja-basilikaketsuppi ver 1.0

3 dl pihlajanmarjoja
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
1,6 dl sokeria
2 omenaa pilkottuina
1,5 dl etikkaa
0,25 dl omenaviinietikkaa
1 dl vettä
0,5 tl suolaa
10 basilikanlehteä
1 laakerinlehti

Pilko sipulit ja freesaa öljyssä. Lisää sokeri ja anna sulaa. Lisää muut ainekset ja keittele 20 minuuttia. Poista laakeri ja aja sauvalla tasaiseksi. Paseeraa vielä lusikalla sihdin läpi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa etikkaa tai sokeria. Pihlajanmarjat ovat puusta riippuen hyvinkin erilaisia maultaan, joten ainesten suhteet voivat vaihdella paljonkin. Itselläni on tapana maistella eri puiden marjoja läpi ja löytää näin hyvät marjat.

24.10.2017

Levylautasella Boycott - The Mighty


Onhän tää rautaa, Boycot julkaisi 20.10. uuden studioalbumin The Mighty. Suomen aliarvostetuin punatukkainen laulaja, Varsinais-Suomen Steven Tyler, vetää niin vakuuttavaa settiä, että oho. Onhan Tommi Läntisellä toki ollut 80-luvun Boycottin jälkeen hienoja suomenkielisiä biisejä, Via Dolorosa, Rööperin kuu, Syvälle sydämeen sattuu. Jotenkin tykkää vaan enemmän Tommista englanniksi. Jag ljublju Tommy mer på english.

Boycottin kokoonpano on hieman vaihtunut siitä, mistä 30 vuotta sitten kaikki alkoi. Läntinen on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen. Bändin toinen voimahahmo, Hombre Lampinen, vaihtoi runsas vuosi sitten sähköskebansa harppuun.
Hieman ristiriitaisin tuntein aloin kuunnella uutta levyä. En tiennyt yhtään, mitä odottaa, vaikka muutama sinkkukin siltä oli jo julkaistu. Levy lähtee Thunderilla. Se on suoran yksinkertainen rokkibiisi, joka jokaisen bändin kuuluu tehdä jossain vaiheessa uraa. "Rock n roll sounds like thunder and feels like coming back home". Sanomakin osuu. Toinen biisi Partners In Crime ei lämmitä meikää. Kolmas sikermä, Still I Rise, heittää nopeat mielleyhtymät hitaampaan kasarimetalliballadiosastoon. Vaikkei se sitä olekaan kuin alultaan. Koko ajan odottelen, koska Lita Ford avaa äänensä ja edes kerran laulaa "If I close my eyes forever, will it all remain unchanged". Ei avannut. Mutta hieno biisi tämäkin.




Levyllä on mielenkiintoinen vierailija Ina Forsman, muutaman vuoden takainen Idols-finalisti. Ensimmäisellä kuuntelulla Bittersweet kuulostaa liian kliseiseltä. Vaikka onkin kliseistä sanoa näin. Mutta kuitenkin: "Love is right, love is wrong, love is week, love is strong." Plääh. Mutta Inalla on niin hieno blues äänessään, että jo toisella kerralla aloin tykätä tästäkin.

Ei enempää analysointia. Hieno levy, paljon upeita viisuja, joku ei niin hieno. Ja yllätyn viimeistään tässä vaiheessa itsekin, että Boycott saa puheenvuoron blogissani. Levylautanen saa ihmisen käyttäytymään kummallisesti. Upeeta että Boycott on palannut!


Boycott on akustisella ilmaiskeikalla Turun Levykauppa Äxässä 17.11. klo 17.

23.10.2017

Ei heikkohermoisille - halloween-brunssi Scandic Juliassa la 28.10.

Horroria silmänruuaksi. Luvassa hirttoköysiä, ruumissäkkejä, kummituksia, hämäkinseittejä, verta, verta ja vielä vähän verta.


Samalla teemalla jatketaan halloween-brunssilla, kun jo kertaalleen murhattu keittiöhenkilökunta riehuu hellojen ääressä puukkojen kanssa, raastaa vielä sykkiviä sydämiä ja tarjoaa kananlihalle saavia ällötyksiä. Luvassa silmämunia, pahasti mädäntynyttä spagettimaista turjakkeen suolistoa, mustia hampurilaissämpylöitä, helvetillisessä hiilloksessa paistettuja kasvispihvejä ja vielä elossa olevan viikatemiehen verta tihkuvia lettuja. Veri roiskuu myös suklaalähteessä, punaiseksi värjätty valkosuklaa ja varsinkin siitä kieltäytyminen saattavat aiheuttaa järjetöntä tuskaa. Tässä on tietenkin vain murto-osa kaikesta kauheudesta ja niistä viiltävän synkistä mauista, joita brunssilla on tarjolla. Henkilökuntakin on kuulemma luvannut pukeutua omituisesti, poikenneekohan yhtään tavallisesta?!

Olisi silkka itsemurha jättää tämä kauheus väliin. Varsinainen scandician horror story.


Scandic Julian Bistro Julienne, Turku, Eerikinkatu
Lauantai 28.10. 2017 klo 12-15
Hinta: 23€, alle 2v ilmaiseksi, 2-5v -70%, 5-13v  -50%
HUOM. Scandic friends -kortilla -20%




20.10.2017

Graavilohen valmistus

Väkisin vetää aina naaman hymyyn, kun anoppini, leipurin tytär, ilmoittaa, että hänellä olisi meille lohta graavautumassa. Asia on nimittäin niin, että vaikka Turussakin on vaikka mitä suosittua kalakauppaa Wallinista Herkkunuottaan, niin ylivoimaisesti paras graavilohi syntyy anopin reseptillä. Hauskintahan tässä on se, ettei asia ole mitenkään monimutkainen ja graavaus on loppupeleissä yksinkertaisempaa kuin eskimokäännös kajakilla, vaikkei itse edes olisi eskimo.

Ja koska asia on edellä esitetyllä tavalla, pusersin graavausohjeen lahjomalla anopiltani: tarjouduin paistamaan lättyjä jokaisena tulevan vuoden aamuna, joka ei ole hänen syntymäpäivänänsä. Hieman perspektiiviä siihen kuinka hyvä ohje on kyseessä!


Graavilohi

merilohta
karkeaa merisuolaa
sokeria
tilliä

Laita filee leikkuutasolle nahkapuoli alaspäin. Valmista suolasta ja sokerista seos, jossa on yhtä kalakiloa kohti 3 rkl merisuolaa ja 2 rkl sokeria. Hiero tasaisesti kalan pintaan. Asettele pintaan myös tillinoksia. Leikkaa filee kahteen osaan ja aseta osat vastakkain niin, että lihapuolet ovat kiinni toisissaan. Kääri paperiin tai kelmuun ja anna graavautua jääkaapissa vähintään yksi päivä. Avaa paketti ja poista tillit sekä ylimääräiset suolat. Leikkaa fileerausveitsellä ohuiksi siivuiksi.

Tämä on siis perusohje. Voit lisätä maun mukaan mausteeksi vaikka valkopippuria, katajanmarjaa, rommia, mitä nyt mieleen tulee.

10.10.2017

Leffaillallisen jälkilöylyt

Jos viime kerralla arvoit, kannattaako Scandic Julian Bistro Juliennen järjestämälle elokuvaillalliselle osallistua, mutta jäit kuitenkin kotisohvalle raapimaan varpaitasi, pieleen meni. Yhtä hyvin olisit illallisellakin voinut rapsutella kenenkään huomaamatta. Sen verran olivat kaikki innoissaan hyvän ruuan, juoman ja elokuvan muodostamasta ilmapiiristä. Katsokaa nyt tuota alla olevaa kuvaakin, tuleeko hyvää fiilis?! 

Keittiöpäällikköguru Mervi

Leffaillallinen järjestettiin kuukausi sitten eli 9.9.2017. Hiljalleen alkaa ruoka laskeutua vatsassa, joten on hyvä hetki palata tapahtumaan. Elokuvana näytettiin yhdysvaltalaisen kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin romaaniin Kultahattu perustuva The Great Gatsby. Leonardo di Caprio näyttelee miljonääri Jay Gatsbya, joka on rikastunut salakuljettamalla ja myymällä alkoholia kieltolain aikana. Illallinen nautittiin siis kuinkas muutenkaan kuin 20-luvun hengessä.


Menu (39€) + tarkkaan valittu juomapaketti (21€)

Alkupaloiksi salaatteja New Yorkin tyyliin

Alkuruokana äyriäiscocktail

Väliruokana sellerikeitto, syysomenalastuja ja pekonimurua

Pääruokana porsaanfilettä Black & White

Raikastajana päärynää ja vadelmamelbaa

Jälkiruokana pieni ananaskeikauskakku


Kiitos keittiölle, ihan huippua kaikki. Hyvin valittu kokonaisuus ja välissä kivoja ylläreitäkin, joita ei edes mainittu listalla. Toiseksi kiitos juomapuolesta, olikos tämä nyt toinen vai kolmas kerta, kun osallistuin leffaillalliselle, mutta kuitenkin aina olen ihmetellyt, kuinka nappiin juomavalinnat ovat menneet. Ja kolmanneksi kiitos salihenkilökunnalle. Tarjoilu hoitui vähintäänkin mallikkaasti ja on vaan pakko ihmetellä, kuinka sen voi edes saada noin hyvin hoidettua ilman elokuvan katsomiseen aiheutuvia häiriöitä. 

Entäs itse ruuat?! Homma käynnistyi Amuse Bouchella eli keittiön tervehdyksellä, leväkaviaaria paahdetulla leivällä. Ihan kuin olisin edes tarvinnut mitään ruokahalun herättäjää, olin koko päivän ollut ravinnnotta ja lähes tuntenut jo vielä syömättömän ruokalistan maut suussani. Alkupaloiksi tarjoiltiin kaksi klassikkosalaattia, waldorf ja caesar, siemennäkkäriä ja paahdettuja pähkinöitä ja manteleita. Pöytäseurueemme totesi, että harvoin saa mistään niin hyvää caesaria, kastike siinä oli ihan järjettömän makoisa ja sehän on caesarissa todella isossa osassa. Äyriäiscocktail oli seuraava klassikko, mukava suolaisen kirpeä rapuhässäkkä, joka oli rehellisen raikas eikä pilattu majoneesilla. Joka toki kuuluukin usein rapucocktailiin, mutta kun seuraavana ruokana oli kermaista keittoa, oli hyvä, että majoneesi oli jätetty pois. Ja millainen keitto tuo sellerikeitto oli, huh. Minähän olen vannoutunut keittojen ystävä ja tiesin, että hyvää tulee. Pystyin näkemään osan ihmetyksen sellerikeitosta listalla, mutta vielä paremmin pystyin näkemään sen, kun ihmiset saivat henkisiä kiksejä ensimmäisellä keittolusikallisellaan. Tapani mukaan en malttanut pysyä poissa keittiöstä ja illan päättyessä poistuin tyytyväisenä sellerikeittorasian kanssa. 






Jos äsken mainitsin jotain caesarin kastikkeesta, niin seuraava ruoka innoitti pöytäseurueemme naisjäsenen hurmiolliseen vuodatukseen. Black and white -annos oli sinänsä hyvinkin yksinkertainen possun sisäfilejuttu kauden juureksineen, mutta nuo soosit nuoltiin lautasilta ehkä jopa suuremmalla intohimolla kuin kastikkeet Linda Lovelacen 1972 tähdittämässä taide-elokuvassa. Keittiö oli hienosti huomioinut myös lihattoman ruokavalion ja possulle oli tarjolla vaihtoehtona kala-annos. Lopuksi nautiskeltiin vielä raikastajana hauska vadelmamelba päärynän kanssa ja pieni ananaskeikauskakku. Ai nami kaikille näille kerran vielä. Ja leffakin oli hieno.

Kun seuraavan kerran kyselette multa, mihin Turussa kannattaa mennä syömään, niin tiedätte jo yhden erinoimaisen vaihtoehdon. Ja onhan siellä aikamoinen brunssikin.