28.2.2010

Karamellisoidut inkiväärit ja ginger ale


Jos näitä aikoo tehdä, kannattaa pitää inkiväärin vihtovan voimakkaasta mausta. Sokeriin kuorrutettunakin se on jäätävän voimakasta ainetta. Jopa itselleni kyseessä on rajatapaus, mutta yleisen pahan vuoksi laitan ohjeen kuitenkin tänne. Ja mikä parasta, samassa valmistuu puolivahingossa ginger alea. Sitä tietysti nautitaan tällaisena kuumana kesäpäivänä ilman paitaa auringossa heinien kutittaessa varpaita.


Karamellisoidut inkiväärit

2 dl kuorittua pilkottua inkivääriä
6 dl vettä
2 dl sokeria
sokeria inkiväärin pyöräyttelyyn

Kiehauta vesi, lisää sokeri ja anna sulaa. Keitä inkiväärejä sokerivedessä 5 minuuttia. Ota palat pois vedestä, säästä vesi. Anna kuivua puoli tuntia ja lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita inkiväärit uunipellille ja paista niitä niin kauan, että ne alkavat hiljalleen kuivua, mutta ovat kuitenkin vielä mehukkaita. Pyörittele lopuksi sokerissa. Anna vetäytyä pari tuntia ja inkiväärin imeä sokeri. Pyörittele uudestaan sokerissa.



Ginger ale

äskeisestä ohjeesta jäänyt neste
4 dl vichyä
puolikkaan sitruunan mehu

Sekoita ja jäähdytä.

21.2.2010

Appelsiini-calvadoskastike

Nyt on appelsiinien sesonkiaika: ne ovat parhaimmillaan tammikuusta maaliskuun loppuun. Suopeana sitrushedelmien ystävänä mutustelen noita talvisynkkyyttä värittäviä palleroita kuin ohimennen - vaikken niistä ohi pääsekään.

Appelsiineissa on eroja kuin puutarhatontuissa. Kuten tontutkin, kannattaa appelsiinit valita huolella, hukkareissut kun eivät ole järkeviä kuin Ähtärin eläintarhaan. Minulla on käsittääkseni aika normaalikokoinen napa: se on pienempi kuin Agia, mutta isompi kuin Nokian laturissa oleva. Jos pitää makeista appelsiineista, kannattaa valita isonapainen möhkäle. Minä suosin appelsiinilajikkeita, joissa on kunnon tönkkö - päättelen siis pitäväni makeista. Navan ohella tärkeä on myös paino. Valitsen kaupassa muutaman samankokoisen appelsiinin ja kevyimmät heitän välinpitämättömien otettaviksi. Oletettavasti kevyissä on kuitenkin vähemmän nestettä kuin muissa samankokoisissa. Ja kuiva appelsiinihan on yhtä turha kuin nautaravintola Varanasissa.


Appelsiini-calvadoskastike vaalealle kalalle 4-5 annosta
(lue: kuhalle)

2 appelsiinia
1½ dl kalalientä
2 dl kuohukermaa
1 rkl calvadosia
70 g voita
kuivattua rakuunaa


Kuori appelsiinit ja vedä monitoimikoneessa tasaiseksi. Painele siivilän läpi. Yhdistä kattilaan kalaliemi ja appelsiinimönjä ja keitä niin kauan, että nesteestä on puolet jäljellä. Lisää kerma ja calvados ja keittele hetki kasaan. Suurusta maizenalla. Sulata paloiteltu voi hiljalleen kastikkeeseen. Mausta kevyesti rakuunalla ja tarkista suola.

Jos haluat enemmän appelsiinin makua, pese kuori hyvin ja ota pikku suiroja siitä kastikkeeseen mukaan. Kastikkeen ei ole kuitenkaan tarkoitus peittää kuhan ominaismakua, joten ole varovainen.

Allekirjoittanut veteli tätä bambukorissa höyrystetyn kuhan ja paprika-sipulirisoton kanssa. Erittäin hyvää.

10.2.2010

Hiuksesi ovat kuin vuohilauma

Tarinoitsija höpöttelee...

Tunnustan: kun nuuhkin tiettyjä mausteita, homma lähtee lapasesta kuin likinäköisellä lottovoittajalapamadolla suolistomyymälässä. Sahrami aiheuttaa juuri näitä tuntemuksia.

Välillä naurattaa, kun sahramia pidetään niin turkasen kalliina mausteena. Hinta-kilo -suhe varmasti onkin villi, mutta kuka tolvana sitä kilotolkulla kaappiinsa ostaisi. Turussa hinta-kilo -suhetta kutsutaan sivistyneemmin kilohinnaksi, kirjoittajan huomio. Olen jopa törmännyt hemmoihin, jotka jättävät ruoan tekemättä sen vuoksi, että siihen tulee sahramia. He kun ovat kuulleet sen olevan maailman kallein mauste. Visa naukumaan vaan: kyllä se vajaan kolmen euron ostoksen kestää jos kerran ne muutkin raaka-aineet hummerin munista viiriäisen pyrstöihin asti.

Sahramia saadaan kukasta nimeltä crocus sativus. Suomenkielistä nimeä en tiedä, mutta arvaan, että se on joku krookus, höhöhöööö. Tai sitten se on maustesahrami. Vaikka nimestä tuleekin enemmän mieleen joku mystisesti kukkiva sukupuolitauti - tai siis jollain voisi tulla mieleen.

kuva linkitetty sivulta http://www.types-of-flowers.org/pictures/saffron_crocus3.jpg



Kohta muuten kukkii jo kirsikkapuutkin. On se niin #¤!"#n kaunista.


...kunnes uskontotieteilijä ottaa (maailman)vallan...



Sahrami mainitaan Raamatussa Kork.V. 4:11-14.

11. Sinun huulesi tiukkuvat hunajaa...sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu."
12. "Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, lukittu lähde.
13. Sinä versot kuin paratiisi, jossa on granaattiomenia ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia,
14. nardusta ja sahramia, kalmoruokoa ja kanelia ynnä kaikkinaisia suitsukepuita, mirhaa ja aloeta ynnä kaikkinaisia parhaita balsamikasveja.

Voisiko paljon hienommin enää virkkoa, häh?! Vaikka täytyy kyllä samaan syssyyn todeta, että samassa joi'ussa kaveri ylistää armastaan kertomalla, kuinka hänen hiuksensa ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta. Rohkea tyyppi - itse harkitsisin uudestaan, jos yrittäisin kehittää pienimuotoista romanttista viriämistä. Vaikka toisaalta olisi se ainakin hyvä yritys. Panen osioon To-do.

Veisusta kuitenkin käy ilmi, että sahramia on käytetty tuolloin tuoksuttamiseen. Antiikin aikana sillä hajustettiin mm. kylpylöitä, teattereita, temppeleitä ja laajakaistamyymälöitä. Varmasti sillä annettiin eteriikkaa myös karvaisille kainaloille ainakin jossain muodossa.

Tuoksuttamisen ohella sahramia on käytetty laajalti myös värjäämiseen. Kreikkalaisten jumalolentojen kerrotaan pukeutuneen juuri sahramilla värjättyihin vaatteisiin. Buddhalaisille, hinduille ja jainalaisille sahraminkeltaisella on omat merkityksensä. Buddhalaiset munkit pukeutuvat juuri tuon väriseen kaapuun. Väri kuvastaa nöyryyttä ja vetäytymistä materialistisesta maailmasta, luopumista. Hinduilla sahraminkeltainen näkyy patsaissa, lipuissa, kaikkialla. Se viittaa tuleen, joka reflektoi ylintä olentoa. Sikhiläisille kyseinen väri saa militantin implikaation.

... ja saa kokkikin vuoronsa.


Tämän ruoan valmistamiseen menee vajaa vartti.

Sahrami-graavilohikastiketta ja penne-pastaa

pussillinen penne-pastaa
1 pienehkö punasipuli
1 laakerinlehti
1 dl roseviiniä (valkkarikin menee)
ripaus sahramia (ei liikaa, muuten katkeroituu)
2 dl kermaa
150 g graavilohta
pippuria
napolitana mixiä (rucolaa, mizunaa, punajuurikkaan lehtiä, pinaattia)
oliiviöljyä
parmesaanijuustoa

Keitä pasta suolavedessä napakan kypsäksi. Pilko sipuli ja freesaa pannulla. Heitä joukkoon laakerinlehti, roseviini ja sahrami. Kiehauta ja lisää kerma. Kiehauta taas ja mausta suolalla ja pippurilla. Nouki laakeri. Heitä pariksi minuutiksi kevyesti pilkotut lohet.

Sekoita kastikkeeseen pennet ja möyhi joukkoon napolitanat. Kokoa lautaselle annos, lorauta päälle oliiviöljyä ja veistele vielä muutamat lastut parmesaania.

4.2.2010

Kuka pelkää valkoista, hyvinruskettunutta heteromiestä


Ajatelkaas tätä: Musta Pekkaa kutsutaan nykyisessä Mikki Hiiri -maailmassa enää pelkäksi Pekaksi. Aika säälittävää. Onko joku oikeasti edes ajatellut, että Musta Pekka olisi neekeri. Itse näin hänet aina partasänkisenä rikollisena, joka huonolla menestyksellä yritti jallittaa Mikkiä. Sen saatan ymmärtää, ettei neekerinsuukkoja enää ole tai ettei lapsille enää opeteta kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä. Mutta että Musta Pekka on riisuttu Pekaksi. Pöyristyttävää pikkusieluisuutta.

Osoittaako tuo sitten suvaitsevaisuutta, vai onko se kohteliaisuutta? No paskat se ole kumpaakaan. Mustan poistaminen Pekasta on yhtä typerää kuin kiukutella eduskunnan puhemiehelle talousleikkauksista.

Tähän väliin ehdottaisin, että aletaan opettaa lapsille leikkiä nimeltä Kuka pelkää valkoista, hyvinruskettunutta heteromiestä!


Savupekonilla ja kantarelleilla täytetty mustapekkahirvi

hirven marinadi:

1½ dl rypsiöljyä
muutamia murskattuja katajanmarjoja
3 murskattua valkosipulinkynttä
1 dl kuivaa sherryä
mustapippuria
rosmariinia

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään.


1 kg hirven pyöröpaistia

Leikkaa paistista kalvot pois ja laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi.

nokare voita
1 sipuli
kourallinen kantarelleja pakastimesta
suolaa
paketti savupekonia
mustapekka-juustoa

Pilko sipuli ja paistele hetki voissa kuutioitujen kantarellien kanssa. Siirrä pois pannulta ja paista pekoniviipaleet pikaisesti.

Kuivaa paisti ja leikkaa auki eli tee siitä suorakaiteen muotoinen levy ja nuiji kevyesti. Leikkaa levylle muutama ohut siivu mustapekkaa. Lisää vielä kantarelli-sipuli -seos ja savupekonit. Kääri rullalle ja sido langalla kiinni. Paista pikaisesti pannulla pinnat kiinni. Laita uunivuokaan.

kastike:

marinadi
Portin demi-glace -kastikepohjaa purkki
2 dl punaviiniä
ripaus sokeria

Sekoita marinadiin 1 prk kastikepohjaa, punaviini ja ripaus sokeria. Kaada liemi uunivuokaan hirven seuraksi. Paista mietolämpöisessä uunissa sopivan kypsäksi.

Leikkaa viipaleiksi ja tarjoa pikkuporkkanoiden, puikulamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa.